Revision [5253]

This is an old revision of Renaissance made by SampsaRydman on 2019-06-17 22:34:52.

 

Gondorin renenssanssi (1600–1700)


“A new Renaissance man was born, a polymath engaged simultaneously in finance, trade, politics, art and philosophy – part businessman, part politician, part patriarch, part intellectual aesthete”
– Padget & Powell, Emergence of Organizations and Markets, s. 817.

JOHDANTO


1600-luku oli Gondorille suuren muutoksen ja kuohunnan aikaa. Pienen dúnadan-eliitin hallitsema vahvasti hierarkkinen, jähmettynyt ja stratifioitunut yhteiskunta joutui kokemaan lyhyessä ajassa kaksi isoa sotaa ja ruton (1635–1638), joka tappoi puolet valtakunnan väestöstä. Mustan surman tuottamat taloudelliset ja poliittiset jälkivaikutukset mylläsivät Gondoria koko vuosisadan loppuun asti.

Gondorin avautuminen ja sen númenorilainen renessanssi ei siten viime kädessä johtunut teknisestä kehityksestä, vaan ulkoisten ärsykkeiden pakottamasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Ruton jälkeisinä vuosikymmeninä aiemmin taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän ulkopuolella pidetyt tavalliset gondorilaiset haastoivat haltiakieliä puhuvan dúnadan-eliitin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Merkkipaaluna voi pitää vuoden 1675 suurta reformia, joka nosti rahvassyntyisiä sukuja Suureen Neuvostoon ensimmäistä kertaa sitten kuningas Falasturin (830–913). Mullistusten keskellä ne dúnadan-suvut, jotka ensimmäisenä omaksuivat uudelle ajalle sopivan eetoksen ja käyttivät huomattavia omaisuuksiaan kaupan ja tieteen edistämiseen, pärjäsivät parhaiten. Sen sijaan monet sellaiset suvut, jotka olivat tottuneet elämään joutilasta elämää maittensa koroilla, joutuivat ongelmiin nousevien työvoimakustannusten, maaseudun autioitumisen ja uusien uskonnollis-poliittisten kansanliikkeiden paineessa.

Myös teknistä kehitystä tapahtui. Gondorin ensimmäisen edistyneen laattapainokoneen toivat pohjoisesta mukanaan Tharbadin pakolaiset Hamson ja Hamfast, jotka purjehtivat Usvaneito-laivalla Linhiriin vuonna 1652. Kymmenen vuotta myöhemmin laattapainokoneita oli jo kymmenessä suurimmassa Gondorin kaupungissa. 1680-luvulla painokoneita oli jo neljässäkymmenessä kaupungissa ja pelkästään Minas Anorissa painoja oli toistakymmentä.

Painokonetekniikan omaksuminen vaikutti ratkaisevalla tavalla Gondorin vanhoihin yliopistoihin, jotka pystyivät nyt levittämään uusia ajatuksia tehokkaasti myös rahvaan keskuuteen. Se teki mahdolliseksi myös pietismiksi kutsutun uskonliikkeen nopean kasvun puhtaasti linhiriläisestä ilmiöstä koko Etelä-Gondorin kattavaksi kansanliikkeeksi. Käskynhaltija Daldorin valtakaudella pietismistä tuli muoti-ilmiö myös hovissa; kun kuningas Tarondor ajoi pitkän tukkansa lyhyeksi, hänen huhuttiin kääntyneen salaa pietismin kannattajaksi.

1500-luku ja dúnedainin monet sisällissodat olivat luoneet pohjan meritokraattiselle järjestelmälle, joka palkitsi ansioista. Vanhojen suursukujen joutuessa maanpakoon tai tullessa tyystin hävitetyiksi, uusia dúnadan-sukuja nostettiin eliittiin ennätysvauhtia. 1600-luvun loppupuolella tämä kehitys ylettyi aatelisopposition vastarinnasta huolimatta myös alamaiskansoihin. Myös aikansa merkittävin Gondorin käskynhaltija, kreivi Daldor (1596– ), aloitti uransa vaatimattomasti Meldin Barahirion –nimisenä kauppiaana. Kuningas Tarondor aateloi hänet vuonna 1647 ansioistaan diplomaattina ja Haradin kielien kääntäjänä.

Kreivi Daldorin ohella 1600-luvun alkupuolen merkittävimpänä renessanssihenkilönä voi pitää kuninkaan hyvää ystävää, Curvegil Rúthionia (myöh. Parth Ferenin kreivi, 1597– ), joka oli paitsi kuuluisia miekkailija ja miekkailun teoreetikko, myös puutarha-arkkitehti ja matemaatikko. Rúthion sovelsi matemaattista lähestymistapaa sekä kamppailulajeissa että uudenlaisissa, geometrisiä muotoja toistavissa puutarhoissa, joita hän suunnitteli kuningas Tarondorille. Rúthion laajensi aiemmin jo tunnettuja kokonaislukupotensseja ja kokonaislukujuuria yleisiin murtolukupotensseihin ja esitti nykyisiä potenssin laskusääntöjä vastaavat lait. Rúthionin vaikutusta oli sekin, että symbolien käyttö matemaattisissa kirjoituksissa lisääntyi huomattavasti.

Daldor ja Rúthion olivat tienraivaajia kokonaiselle uudenlaiselle ihmisryhmälle: Gondorin renessanssin uusi ihminen oli monitaituri, joka hallitsi yhtäläisesti liiketalouden, politiikan, taiteen ja muinaistiedon. Gondorin henkisten ja fyysisten rajojen avauduttua monet näistä renessanssimiehistä ja –naisista päätyivät myös kauas kaukomaille – jonne moni myös jäi sille tielleen.



Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki