Ormond Orleghîn an-Isigiri
Ormond Raudfêrn, master of Imlad Tathren

Race Targil (Corsair)
Profession Lvl 8 Rogue (Privateer)
Gifts & Geas Charismatic
Character Sheet Ormond Raudfêrn
Family tree
Family and paternal ancestors
Pictures

Ormond with his friend Ibrahim ibn Harun, 1653.

Smuggling goods at Pelargir, 1650.

Ormond as Captain's Mate, 1640.
Linhir

Ormond Orleghîn

"Kapteeni Ormond, te ette ole hullu - te olette mielipuoli!"

Ormond Orleghîn Raudfêrn (s. 1598) on alkujaan Umbarin Isigiristä kotoisin oleva merikapteeni, Usvaneidon entinen kippari, kaappari, maanomistaja, bonaventuramesaanin keksijä ja Linhirin kunniaporvari, joka nyttemmin asuu ja vaikuttaa omistamassaan Salavalaaksossa Linhirin kihlakunnassa (osa Gilrainin kreivikuntaa). Vuodesta 1662 lähtien hän on ollut Gondorin kansalainen. Viisitoistavuotisen sodan aikana vuosina 1653-1663 Ormond toimi sekä kaapparina että linhiriläisen Seldorienin kauppakomppanian kapteenina tehden kaksi purjehdusta Rajiin ja kolme Tharbadiin ohi Umbarin kauppasaarron. Ormond omistaa parin lumottuja miekkoja (Nægling ja Huþdring), jotka hän sai saaliiksi Valasniemestä vuonna 1653.

Etelän maustekauppa rikastutti sekä Ormondia että Seldorienin huonetta niin että he laajensivat toimintaansa rakennuttamalla oman valtamerilaivan kaukopurjehdusta silmällä pitäen. Vuonna 1660 yhä Seldorienin leivissä ollut Ormond sai kuninkaallisen toimeksiannon merireitin etsimiseksi Hyarnumenten niemen tuolle puolen. Hän palasi menestyksekkäältä löytöretkeltään Ormalin mereltä loppuvuodesta 1661 rahtitila täynnä silkkiä, pippuria ja muita mausteita. Ormondia juhlittiin Linhirissä kansallissankarina ja hänelle myönnettiin kaupungin kunniaporvarin arvo. Hänet tunnetaan myös eräänä Kolmannen merirosvosodan uskaliaimpana kaapparikapteenina Luco Neposin ja edesmenneen Aegnor Tornenpojan ohella. Hän on toiminut kuninkaan sanktioimana yksityisenä kaapparina 1652, 1653 sekä 1663 tukien Gondorin liittolaisia Saralainnissa ja ryöstäen umbarilaismielisiä kauppalaivoja Bellakarin vesillä. Vuonna 1664 kuningas nimitti Ormondin väliaikaiseksi kommodoriksi.

Vuodesta 1663 lähtien Ormond Raudfêrn on jatkanut Linhirissä laivanvarustustoimintaa ja tehnyt tuntuvia lahjoituksia kaupungin lukuisien leskien ja orpojen hyväksi. Hän on sekä Kauppamiesten killan että Hyvänsään killan elinikäinen jäsen ja omistaa kaksi laivaa, keskiraskaan karakin Nimgaurin ja shebekki Morcaithrasin. Keskivuoden päivänä 1664 hän astui avioon paikallisen mahtimiehen Alatar Morvegilin tyttären Silaniel Olossën kanssa. Pariskunnalla on yksi lapsi, Ornatur Ormondion Raudfêrn. Ormondilla on lisäksi kaksi aiempaa lasta avioliiton ulkopuolelta, Astaldo ja Aegwen.

KRITIIKKI


Ormondin isigiriläinen syntyperä ja yksityinen kaapparitoiminta ei ole miellyttänyt monia parempisukuisia Kuninkaallisen laivaston upseereita. Jotkut heistä, kuten lippueamiraali Tamurilo Sindbar ja rannikkolaivaston luoja Elenaerion, ovat pitäneet häntä pelkkänä ryövärinä ja opportunistina, jonka uskollisuus Siivitetylle kruunulle on vähintäänkin kyseenalainen. Jotkut jotka tunsivat hänet Pelargirissa ennen vuotta 1652 ovat väittäneet hänen aloittaneen uransa umbarilaisena merirosvona ja salakuljettajana, joka toi saarron alaista tavaraa Pelargiriin ja paluulastina sotatarvikkeita kapinallisille Harondoriin.

Arkistolähteiden mukaan Ormondilla on kuitenkin ollut vuodesta 1636 kuningas Telemnarin myöntämä gondorilainen kaapparikirja, jota pahat kielet väittävät väärennetyksi. Aiemmasta toiminnastaan Isigirin valtiaan alaisuudessa hän ei ole tehnyt muuta tiliä viranomaisille kuin kertonut toimineensa sekä konstaapelina, perämiehenä että kipparina umbarilaisilla laivoilla ennen siirtymistään Gondorin palvelukseen. Häntä on myös pidetty kruununtavoittelija Sangahyandionin kannattajana, minkä hän itse on kiistänyt sanomalla kunnioittavansa vain hänen syntyperäänsä. Väitettyjä yhteyksiä Pelargirin rikollissyndikaatteihin Ormondilta ole löytynyt.

Linhirin kaupungissa Ormond ja hänen umbarilaiset sukulaisensa ja laivatoverinsa on otettu vastaan alun epäluulon jälkeen hyvin, ja Ormondin omistamasta ravintolasta "Etelän rististä" on tullut suosittu illanviettopaikka myös nuorille porvareille, jotka haluavat kuulla meritarinoita ja mahdollisesti nähdä vilauksen mestari Raudfêrnista itsestään. Ormond on ollut merkittävä työllistäjä Linhirissä ja tuonut kaupunkilaisille varautta sekä saalisrahojen että kauppaosuuksien muodossa. Hänen eksoottinen seurueensa - Ormondin lähipiirissä on ollut niin haradilaisia, mustia númenorilaisia, puolipeikkoja kuin mustainmaalaisia valastajiakin - aiheuttaa hämminkiä ja on monenlaisten juorujen aihe. Hänen vanhanaikaiset tapansa ovat kuitenkin ansainneet joidenkin merkittävien konservatiivisten aatelismiesten tuen. Ormondin vaikutusvaltaisiin ystäviin kuuluvat mm. Linhirin laivaston lippueamiraali Tarlanc Amaltar-Roval sekä Mordulin Orchaldor-Eldalótë, Pelargirin ruhtinas.

Omaisuus

Koko lista: Clothes, affects and sundry possessions of captain Ormond



Kapteeni Ormondin elämä ja teot


1598
Ormond Orleghîn syntyy Isigirissä köyhään kalastaperheeseen. Isä on umbarilaisverinen kalastaja Orleg, joka palveli aikanaan perämiehenä lääninherransa Adûmir Alcarialën laivassa. Lapsen syntyessä Orleg oli jo jäänyt maihin ja ostanut säästämillään rahoilla talon ja veneen.

1613
Lähtee merille viisitoistavuotiaana laivapoikana. Ensimmäisten viiden vuoden ajan hän palvelee valastusaluksella, joka käy pyytämässä petokaloja Forochelin lahdella.

1625
Matruusina kapteeni Palarranin kaukopurjehtijalla Toivon risti. Palarran purjehtii ostamaan suolaa, tervaa ja nahkoja Tharbadista, Gwathlón turulta sumuisessa pohjolassa. Seuraavana vuonna on vuorossa matka etelään hakemaan mausteita, puutavaraa, helmiä, norsunluuta ja kankaita. Ormond näkee Bozisha-Darin laiskan redin (muuta hän ei pääsekään näkemään) ja pääsee juomaan viiniä lyhyen rantalomansa aikana Ûrêzâyanin kapakoissa ja satamaporttolassa mustien númenorilaisten kaupungissa Kadar an-Khâradanissa.

1627
Ormond ylennetään ylimatruusiksi. Seuraavien vuosien ajan Toivon Risti lastaa suolaa Merenkävijöiden saarilta ja purjehtii lähinnä Umbarin kotivesillä. Eräällä rantalomallaan Umbarissa kolmekymmenvuotisjuhliaan viettävä Ormond luulee tappaneensa juovuspäissään miehen, mutta ei ole asiasta aivan varma.

1632
Ormond on Toivon Ristin ensimmäinen vahtiupseeri. Purjehdusten välillä hän ehtii olla usein kotonaan Isigirissä.

1634
Toivon Risti lähtee kahden vuoden purjehdukselle kaukaisimpaan etelään, Hyarnin vesille asti. Ormond pelastuu pakko-otolta Umbarin laivaväkeen pestautumalla matkalle mukaan keulamieheksi. Umbarin päälliköt Angamaitë ja Sangahyando aloittavat sodan Gondoria vastaan.

1636
Palattuaan takaisin Ormond kirjoittautuu Umbarin merikouluun ja valmistuu kolme vuotta myöhemmin. Hän saa arvosanakseen tyydyttävän.

1639
Toivon Risti lähtee vielä yhdelle kaukopurjehdukselle etelään. Ormond värväytyy matkalle mukaan konstaapeliksi. Matka on täynnä epäonnea ja sattumuksia. Vältettyään lähes haaksirikon Sorijan edustalla laiva päätyy pitkäksi aikaa korjattavaksi. Sorijalaisten orjakauppiaat kaappaavat osan miehistöstä orjiksi. Ormond pakenee kuitenkin orjakauppiaiden vankilasta sellitoverinsa, darilaisen lääkärin Ibrahim ibn Harunin kanssa.

1640
Toivon Risti pääsee takaisin Umbariin ja myydään lotjaksi. Kapteeni Palarranin suosituskirjeellä Ormond pääsee aliperämieheksi lääninherransa Adûmirin omalle suurkarakille Umbaramalle. Vaikkei Ormond sitä tiedäkään, asiaan vaikuttaa suuresti myös Adûmirin hyvät muistikuvat hänen isästään Orlegista. Ruton jälkeisinä vuosina isigiriläiset kaapparit valtaavat useita gondorilaisia laivoja ja ryöstelevät rannikkoa. Ormond saa runsaasti taistelukokemusta.

1645
Umbarama vie vaarallisella tehtävällään vakoojia Gondoriin. Eräs heistä, hehkeä nuori Miranda, saa laivamiesten päät pyörälle. Aliperämies Ormondilla on lyhyt romanssi naisen kanssa. Paluumatkalla Umbarama vaurioituu pahoin meritaistelussa nuoren kommodorin Tamurilo Sindbarin komentamaa gondorilaista laivasto-osastoa vastaan. Ormond jää vähäksi aikaa työttömäksi ja elelee Isigirissä isänsä talossa, kunnes saa perämiehen pestin dûsalanilaiselle Naurulokille. Laivan kapteeni pitää niin kovaa kuria, että kokki kyllästyy kurjaan elämäänsä ja heittäytyy mereen Suurella Valliriutalla.

1647
Kaksi vuotta tyrannimaisen kapteenin perämiehenä Naurulokilla riittää. Ormond ottaa lopputilin ja vaeltelee kuukausitolkulla työttömänä pummina Umbarin ja Isigirin väliä. Lopulta eräänä iltana Humalaisessa Hanhessa hän pelaa noppaa juopon ramlondilaisen kapteenin Ragnir Yksisilmän kanssa ja voittaa tältä hänen laivansa Usvaneidon. Ormond tapaa puosu Othon sekä perämiesveljekset Gaerdilin ja Girionin. Ibrahim tulee hänen laivaansa lääkäriksi. Ormond vannoo uskollisuudenvalan lääninherralleen Adûmirille, joka myöntää hänelle kaapparikirjan. Tuore kaappari on 49-vuotias, taskussa puoli besanttia ja muutama killinki. Laivaansa vastaan hän saa kuitenkin ostettua velaksi itselleen riittävästi laivatarvikkeita.

1648
Päästäkseen eroon veloistaan Ormond ryhtyy salakuljettamaan tavaraa Umbarista Pelargiriin ja päinvastoin, sekä ryöstelemään haaksirikkoja. Pelargirin kaupungissa hänen yhteistyökumppaninsa Talahir onnistuu hankkimaan hänelle Telemnarin nimiin väärennetyn gondorilaisen kaapparikirjan. Pelargirista tulee Ormondin toinen kotisatama.

1651
Ormond risteilee Harondorin vesillä, myyden salakuljetustavaraa puolin ja toisin. Hän törmää uudelleen Mirandaan ollessaan ryyppäämässä Pelargirissa. Matkalla Linhiriin myymään harondorilaista viiniä Narrinpäiville hän törmää kertaalleen haradilaisiin merirosvoihin ja pelastaa kidnapatun nuoren aatelistytön Idril Curimardinin. Emiiri Qusayn Skorpionituuli tulee kuitenkin etsimään tyttöä, ryöstää Fanuilondin ja hiipii usvan turvin Linhiriin.
Ormondin yhteistyö Seldorienin kauppahuoneen kanssa alkaa. Ormond ajautuu Harondorin rannikolle, tapaa ruhtinas Sangahyandionin, viettää aikaa Ramlondissa ja hyökkää Qusayn linnaan Ithilgonnostiin. Seuranneessa taistelussa osa Qusayn miehistä saa surmansa, mukaanlukien kapteeni Zokhad, ja emiirin laivat poltetaan valkamaan. Loppuvuodesta purjehdys Isigiriin, Umbariin, Lohduttomuuden Saarelle, Ûrêzâyâniin, Tarkheshiin ja lopulta Bozisha-Dariin, missä Ormond elää leveästi kuin kroisos ja tutustuu siinä sivussa Urduzîriin.

1652
Usvaneito risteilee Tulwangin vesillä ja Bishran kapeikoissa Urduzîrin opastamana tarkoituksenaan viedä viljaa hyvällä hinnalla Anbalukkhôrin piirittämiin kaupunkeihin. Matkalla hän upottaa kaksi sorijalaista kaleeria, muttei saa varsinaista saalista. Kun varsinainen tehtävä epäonnistuu, hän vie kankaita ja väriaineita Ûrêzâyanista Narik-Zadaniin ja palaa lopulta kesällä takaisin Pelargiriin. Koko Darista tuotu arvolasti myydään Talahirin kauppakomppanialle, jolta järjestyy myös rahtisopimus Tharbadiin ja paluurahdiksi tervaa.
Tharbadissa Ormond hankkii optioita talvinahoista ja päätyy ostamaan angmarilaisen valkoisen suden taljan. Emerdanin osto- ja myyntiliikkeestä mukaan tarttuu merirosvokapteeni Casimirin merimiesarkku. Súdurin satamassa Ormond kuulee huhuja rantoja ryöstelevästä mystisestä ”aavelaivasta” ja tutustuu pelargirilaiseen kaapparikapteeniin, Aegnor Tornenpoikaan. Hän houkuttelee Ormondin mukaansa jahtaamaan umbarilaisia kauppakoggeja, mutta sen sijaan he törmäävätkin itse ”aavelaivaan” – Seregromeniin eli Vihreään Paholaiseen.
Palattuaan loppuvuodesta takaisin Pelargiriin Amiraliteetti määrää Ormondin laivan omiin tarkoituksiinsa kaapparikirjan ehtojen nojalla. Laivalle asetetaan kaksikymmentä gondorilaista merisotilasta ja nuori merikadetti, 14-vuotias Artamir Rian. Ennen tehtävää pohjoisessa Ormond purjehtii Isigiriin, tapaa viimeistä kertaa vanhan lääninherransa Adûmirin , ja näkee isänsä talossa unta Akallabêthista. Kapteeni suorittaa myös Varjojen Piiriin kuuluvan Teval Talahirin laskuun arkaluontoisen tehtävän noutaa vakoojia Umbarista Pelargiriin. Sen epäsuorana seuraksena hän joutuu vähäksi ajaksi Pelargirin mafian päällikön Varjon vangitsemaksi Barfalasin kartanoon.

1653
Forlong Seldorien päättää vanhoilla päivillään rakennuttaa vielä yhden suuren purjelaivan. Hän hankkii kumppaneikseen Ormondin ja hîr Arahil Curimardinin. Laivan rakennus aloitetaan tammikuussa 1653, samaan aikaan jolloin Ormond lähtee toiselle pohjanpurjedukselleen Amiraliteetin määräyksestä, viemään aseita Gondorin liittolaisille pohjoisessa. Usvaneito eksyy Valasniemeen; Freawaru karkaa nuottakuningas Castantinin orjuudesta ja maksaa kotimatkansa kuninkaalta varastamillaan aarteilla. Ormond sekaantuu Saralainnin sisällissotaan ja kohtaa Vihreän Paholaisen joka ampuu Usvaneidon lähes upoksiin. Laiva hinataan Tharbadiin korjattavaksi.

Kapteeni palaa miehistönsä pääosan kanssa Pelargiriin odottamaan Usvaneidon kunnostusta. Enta Sirithistä vuokrataan majatalo, joka saa kansan suussa pian nimekseen Usvaneito. Kapakassa toimitetaan päivittäin nimenhuuto, palkanmaksu sekä ruokailu, joihin kaikki laivan rullissa olevat ovat oikeutettuja. Krouvin nimi jää elämään vielä laivaväen lähdettyäkin.

1654
Laivaväki palaa Linhiriin odottamaan Valkoisen Suden vesillelaskua. Ormond myy Tharbadista palanneen Usvaneidon, ja on loppukevään kuin tulisilla hiilillä. Rauhattomuus johtaa juoppouteen ja useisiin kapakkatappeluihin, joiden seuraukset maksaa aina joku muu. Lopulta Silaniel Olossë pelastaa pahoin ryvettyneen kapteenin katuojasta ja vie tämän Tumladenin laaksoon selviämään. Ormond joutuu valitsemaan Silanielin ja Uinenin välillä, ja purjehtii etelään.
Nimgaur eli Valkoinen Susi lasketaan vesille Linhirissä kesäkuussa. Ormondista tulee laivan puolittainen omistaja ja kapteeni. Valkoinen Susi vierailee Isigirissä kaikessa hiljaisuudessa; Ormond ehättää parahiksi isänsä hautajaisiin.

1655
Ormond polttaa Valasniemen ja saa niskaansa nuottakuningas Castantinin kirouksen. Hän saa pysyviä liittolaisia pohjoisesta. Ormond ja Forlong Seldorien alkavat suunnitella tutkimusmatkaa Haradin ympäri Maustemaihin. Kuningas innostuu tutkimusmatkasta ja antaa sille tukensa.

1655-1558
Kaksi purjehdusta Bozisha-Dariin ja kolme Tharbadiin. Ormond täyttää kuusikymmentä vuotta. Valkoinen Susi jää kunnostettavaksi Pelargiriin.

1660
Käyttäen suhteitaan äärimmilleen kapteeni Ormond saa hankittua lupakirjan kaukopurjehdukselle Etelän Ääreen ja maustemaahan, vain kuninkaan allekirjoitus puuttuu. Kapteeni keplottelee itsensä hienostotanssiaisiin Osgiliathin Elefanttipalatsiin, ja onnistuu saamaan Tarondorin siunauksen matkalleen. Puolivahingossa hän myös sekaantuu ruhtinas Morëinionin pelastusoperaatioon, kuljettaa tajutonta kreivi Wilvarinia pitkin Osgiliathin slummeja ja päätyy yöksi putkaan. Lopulta Ormond kuitenkin saa karistettua entisen pääkaupungin tomut jaloistaan ja suostuu huomattavaa rahallista korvausta vastaan ottamaan laivaansa myös Mirandan ja henkitoreissaan olevan Morëinionin.
Ormond lähtee uskaliaimmalle matkalleen. Harondorin vesillä Nimgaur saa taistelukosketuksen merirosvoshebekki Khamsinin kanssa. Vankilatauti tekee tuhojaan miehistön keskuudessa; Ibrahim menehtyy. Haaksirikko Lohduttomuuden saarelle, jossa Ormond tapaa Seregromenin maihinjätetyn päällystön - perämies Maeglin on kaapannut aluksen ja vienyt sen etelään. Pysähtyminen Ûrêzâyanissa ja Norjadarissa ennen saapumista Tol Turguliin ja Ró-Molloon. Päiväntasaajan ylitys. Kontakti Seregromeniin, risteilyä Thâni Hazadin saaristossa. Vihreä Paholainen saavutetaan 24 Cervethiä Ûsakanin lahdella. Vuoden lopussa Valkoinen Susi pääsee Ormalin merelle ja Kantilyan satamaan Kandabarin pohjoispuolella ostamaan chiliä, pippuria ja silkkikankaita.

1661
Hidas ja vaivalloinen paluu Haradin ympäri, pysähtyminen Yksinäisyyden Saarilla.

1662
Etelästä saadun saaliin ja kauppatavaran ansiosta Ormond saattaa ostaa itselleen Raudfêrnin entisen kruununkartanon Gilrainin laaksosta. Ormondista tulee hîr Raudfêrn. Ormond maksaa kahden matkalla kunnostautuneen matruusin, Esgarin ja Reisin, opinnot merikoulussa. Kapteeni laittaa Nimgaurin telakalle kunnostettavaksi uusia matkoja varten; korjauksia pitkitetään tahallaan, jotta Ceiriath Aran ei voi pakko-ottaa laivaa.

1663
Ceiriath Aran tarjoaa huutokaupassa myytäväksi Gobel Mírlondin taistelussa saaliiksi saatua shebekkiä. Ormond ostaa laivan käteisellä, varustaa sen kaapparialukseksi ja ristii Morcaithrasiksi, Paholaisrauskuksi. Miehistö koostuu neekereistä, berbereistä ja laskaareista. Keväällä solmitaan liitto gondorilaisten kaapparikapteenien Aegnor Tornenpojan ja Luco Neposin kanssa, ja Gondorin Merisudet saa alkunsa. Eri tavoin hankittujen ja miehitettyjen alusten sovitaan tapaavan Yksinäisyyden Saarilla alkukesästä.
Ormond ajautuu sanaharkkaan autherdir Romin Gilcúdorin kanssa. Kovat sanat johtavat kaksintaisteluun, jossa Romin saa surmansa ja kapteeni haavoittuu vaikeasti. Vammoistaan huolimatta Ormond ei suostu perumaan loistokasta uhkayritystä Umbaria vastaan, vaan lähtee matkaan toipilaana. Lisäintoa valaa itsensä kuningas Tarondorin allekirjoittama kaapparikirja ennenkuulumattoman laajoin valtuuksin.
Kaapparilaivue risteilee Bellakarin vesillä aiheuttaen kauhua Yksinäisyyden Saarilla ja hämminkiä Ûrêzâyanissa, jonka tyrannia Umbarin oligarkit painostavat säälittä. Vihollislaivoja rosvotaan, ja lopulta Har Shulamin pohjoispuolella merisissit hyökkäävät pimeän turvin umbarilaisen aarrelaivaston kimppuun. Saaliiksi saadaan sekä laivoja, tavaraa että mittaamattoman arvokkaita merikarttoja. Kaksi umbarilaista sotalaivaa upotetaan, mutta voitto maistuu karvaalle; kapteeni Aegnor vajoaa aaltoihin laivansa Rochallorin mukana.


Jälleen Linhirissä

Linhirissä Nimgaurin paluuta juhlitaan näyttävin elkein. Ormond saa kaupunginisiltä Linhirin kunniakansalaisuuden ja kaupungin avaimet. 11 miehistön jäsentä ja kaikki merisotilaat jäävät maihin kaupungissa pestinsä päätyttyä. Laivalle jää vain miehistön luuranko Éogainin ja Serenurin komennossa. Valkoinen Susi on niin kulunut, että sen kohtalona on päätyä ainakin puoleksi vuodeksi kuivatelakalle. Alipäällystöön kuuluvat Anvelig, Andróg ja Puukko-Randir tulevat lähetystönä kapteenin puheille ja ilmoittavat, että mikäli kapteeni aikoo jäädä maihin, he tulisivat mielellään kapteenin palvelukseen. Samoin Serion jatkaa Ormondin kamaripalvelijana ja luotettuna.

Kaikki muut paitsi Urduzîr ja Johka ovat kärsineet paluumatkan ajan masennuksesta, ärtyneisyydestä, painajaisista ja huonounisuudesta. Miehistö on kuunnellut korvat avoinna Johkan selityksiä: Noita on noitunut koko laivan, jota pahat henget nyt vainoavat missä se ikinä liikkuukaan. Johka on rakentanut henkiä vastaan laivalle purjelangasta, purjekankaasta, linnunsulista ja muista tarvikkeista sieluansoja, jotka nähtävästi ovat pitäneet ainakin hänet turvassa hengiltä. Johka on tarjonnut niitä myös kapteenille, jonka jälkeen oopiumistakin on pikku hiljaa alkanut löytyä helpotusta. Joka tapauksessa 1661 maihin astuva kapteeni on matkaan lähtenyttä harmaapartaisempi.

Ormondin pyrkimykset tilanherraksi - ja miten se onnistuu

”Jokaisen kunniallisen miehen joka on tehnyt teidänlaisianne palveluksia kruunulle ja jolla on kaksitoista tuhatta takataskussaan, pitäisi omistaa tiluksia ja hoitaa virkaa. Voin tutustuttaa teidät oikeisiin henkilöihin, jotka saattavat edesauttaa pyrkimyksiänne siirtyä omistavaan luokkaan…”

Saatuaan Forlong Seldorienin avustuksella itselleen viralliset sukukirjat, jotka todistavat Ormondin olevan 1/8 Westernessen verta, hän saa Gondorin kansalaisuuden. Ormondin virallinen suojelija ylimyspiireissä on Mordulin Eldalótë-Orchaldor, joka auttaa Ormondia tutustumaan ihmisiin ja mainitsee hänen nimensä oikeissa yhteyksissä. Mordulinin avustuksella hän onnistuu ostamaan kuninkaalta Imlad Tathrenin maa-alueen 10 000 kruunun käteishintaan ja saa toteutettua pitkäaikaisen unelmansa päästä tilanherraksi. Ormond on nyt hîr omilla maillaan.

 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/OrmondKirja.jpg)

Vuoden 1662 tulo- ja menoarvio


TULOT
MENOT
TILINPÄÄTÖS: maksettavaa 6623 miriania



Vuoden 1663 tulo- ja menoarvio

TULOT
MENOT
Linhirille Gondorille
TILINPÄÄTÖS



Vuoden 1664 tulo- ja menoarvio


TULOT
MENOT
Linhirille Gondorille
TILINPÄÄTÖS




 (image: http://www.lindefirion.net/charts/Ormondin_sukupuu.png)




Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki