Nimgaur
Keskiraskas Gondorilainen karakki

Pituus: 105' (35 m)
Päällystö: 5-8
Miehistö: 40
Merisotilaita: 20-80
Purjeet: 4 raakapurjetta, 2 latinalaispurjetta, sokkopurje, 2 haruspurjetta, 1 myrskypurje
Proviantti: 20-40 päivää
Lastitila: 80 tonnia
Aseistus: 2 raskasta heittokonetta etukastellissa, 4 kevyttä heittokonetta taistelukannella, 2 linkoa märssyissä. Keula ja pohja panssaroitu messinkilaatoilla.
Purjehdusnopeus: 3-11 solmua.

 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/NimgaurMalli.jpg)
Nimgaurin 1. risteily (1654)
”Tarondor Telemnarin poika, Erun armosta Gondorin laillinen kuningas, Meneldilin Anárionin pojan huonetta ja sukua, Eldacar Vinitharyan jälkeläinen, Liiton suojelija, Taivaan pilari &c., Siivitetyn kruunun uskolliselle palvelijalle, kapteeni Ormond Orleghîn Isigiriläiselle, vedui!

Kuten meille on tehty tiettäväksi, ovat useat Pitkälaksen asukkaat kuten kapt. Lasbelin Tähtienrakastaja, Hirgon Kalastajanpoika ja useat muut liittyneet Siivitetyn kruunun vihollisiin, noihin väärämielisiin ja rikollisiin tahoihin, ja nyt yhdessä Umbarin Marösin, Caldûrin, Erädasin &c. herrojen kera tahtovat suuresti vääryyttä tuottaa meidän Kruunumme laivoille pohjoisen Belegaerin vesillä, toimittaen meriryöväriyttä ja hävitystä viattomien keskuudessa sekä vaarantaen uskollisten alamaistemme hengen, omaisuuden ja terveyden. Tiedä siis, että me palavassa halussamme lopettaa edellämainittu ilkivalta Siivitetyn kruunumme suojelemilla mailla ja merillä, ynnä pyrkimyksessämme saattaa nämä pahantekijät Mandosin tuomiolle, olemme hyväksi nähneet suosiossamme antaa meidän rakkaalle Ormond Orleghîn Isigiriläiselle (jolle Gondorin yliamiraali Elenaerion on myöntänyt Nimgaur-nimisen sotalaivan päällikkyyden ensimmäinen päivä maaliskuuta vuonna 1654), sekä hänen käskyvallassaan oleville upseereille ja merimiehille, oikeuden pidättää, kaapata ja huostaan ottaa edellämainitut merirosvot, kuten myös kaikki muut meidän etujamme uhkaavat viholliset - Umbarin ryövärit, vieraat rantarosvot ynnä ryökäleet, kaikkine laivoineen ja omaisuuksineen; mukaan lukien i) laivojen lasti ii) rahavarat iii) löydetyt kauppatavarat, kaikki mitä he suostuvat luovuttamaan; mutta mikäli he eivät tähän suostu, otettakoon ne heiltä väkisin. Gondorin Valkoisen Puun alamaisuuden tunnustavat saakoon oikeudenkäynnin dúnedainin vanhan ja hyväksytyn lain mukaan; viholliset saatettakoon lähimpään Gondorilaiseen satamaan tutkittavaksi tai tuomittakoon paikalla, kuten tarve vaatii.

Tämän lisäksi tehtäköön tiettäväksi että olemme antaneet Ormond Orleghîn Isigiriläiselle oikeuden ottaa niin monta merimiestä kun on edellämainitulle alukselle tarpeen, mistä heitä ikinä saadaankaan, ja panna heidät töihin, maksaa valtakunnassamme hyväksi nähtyä palkkaa sekä kenenkään estämättä tai korvausta perimättä myydä haltuunsa saama lasti meidän kruunumme Satamissa, mutta älköön hän myykö sitä missään muussa Satamassa. Meidän uskollisia vasallejamme ja alamaisiamme, maalla ja merellä, kiellämme millään tavoin haittaamasta hänen toimiaan, takavarikoimaan hänen laivaansa tai lastiaan ilman meidän kuninkaallisen kruunumme nimenomaista käskyä, kuten mekin kiellämme Ormond Orleghîn Isigiriläistä häiritsemästä tai vainoamasta heitä. Lisäksi suvaitsemme määrätä, että Ormond Orleghîn Isigiriläinen meidän Ceiriath Aranimme palveluksessa noudattaa valtakuntamme hyväksi ja oikeaksi tiedettyä lakia eikä käy asein tai aseitta meidän valtakuntamme alamaisten, ystävien tai liittolaisten kimppuun, tahi väärinkäyttäkö tätä valtakirjaa kuolemanrangaistuksen uhalla.

Annettu käräjillä Osgiliathissa 26. päivänä tammikuuta, 1655, hallituskautemme 19. vuonna."
 (image: http://www.lindefirion.net/gondor_icon.gif)

Nimgaur


Nimgaur ("Valkoinen susi") on 105 jalkaa pitkä, nelimastoinen, kaksinkertaisin polvin varustettu keskiraskas karakkilaiva, joka laskettiin vesille vuonna 1654. Laivan on piirtänyt pelargirilainen mestari Taer Talagand ja rakentanut Pitkälaksen Ingared Linhirin varvilla Forlong Seldorienin tilauksesta (yhtiökumppaneina Ormond Isigiriläinen ja hîr Arahil Curimardin). Nimgaur on koostaan huolimatta vakaa ja lujatekoinen laiva, joka on suunniteltu olemaan nopeampi kuin kaikki sitä isommat sotalaivat ja raskaammin aseistettu kuin kaikki sitä pienemmät alukset: täydellinen kaapparilaiva.

Tausta


Ryhtyessään suunnittelemaan uuden laivan rakentamista Forlong Seldorien oli jo täyttänyt 60 vuotta. Kaikki ihmiset eivät enää siinä iässä aloita uusia mittavia hankkeita. Menestyvät liikemiehet osaavat kuitenkin pitää tunteet järjen kahleissa, ja uuden laivan rakentamiseen löytyi riittävästi myös järkisyitä. Kauppahuoneen laivasto alkoi vähitellen kaivata uudistamista. Seldorienin omistuksessa oli aikaisemmin kolme syvänmeren purjehtijaa: 1627 ja 1628 rakennetut koggit Sîdhe (40 lästiä) ja Arien (48 lästiä). Vuonna 1647 Seldorien oli ostanut 60 lästiä kantavan holkin Hîr Eredionin, joka oli valmistunut vuonna 1629. Vaikka ne eivät vielä olleet ikäloppuja, Arienin runkoa oli jouduttu vahvistamaan rautapolvin ja -sitein. Seldorienin naapuri ja kilpailija Alatar Morvegil olikin ryhtynyt kohentamaan laivastoaan rakentamalla vuosina 1649 ja 1650 kaksi uutta ja entistä suurempaa holkkia.

Seldorienin luottokapteeni Ormond Orleghîn vaikutti merkittävällä tavalla uuden laivan suunnitteluun. Koska laivaporvarina Seldorien oli osallinen Odo Lyndin laivaveroon, tehtiin jo varhain päätös monipuolisen suuren purjealuksen rakentamisesta, joka kelpaisi yhtä lailla sotapalvelukseen kuin kauppamerenkulkuun. Suunnittelu alkoi piirustusten hankinnalla. Vaikka Linhirissä on vielä tuohon aikaan runsaasti ammattitaitoisia kirvesmiehiä, oli päteviä laivansuunnittelijoita hyvin vähän, joten piirustukset tilattiin Pelargirista mestari Taer Talagandilta, kuuluisalta laivanveistäjältä.

Taerin piirtämä runko oli kaunismuotoinen, mutta sekä keula että perä olivat selvästi tylpempiä ja pohja laakeampi kuin laivoissa, jotka oli rakennettu vain kulkemaan mahdollisimman kovaa. Nimgaur suunniteltiin kevyttä karakkia huomattavasti raskaammin aseistetuksi, mutta silti pienikokoiseksi ja sotakarakkeja nopeammaksi kaapparialukseksi. Erityistä huomiota kiinnitettiin avariin sisätiloihin ja rungon kestokykyyn.

Sopivaa puutavaraa, varsinkin järeitä luonnonvääriä kaari- ja sidepuita oli etsitty ja hakattu jo kevättalvella 1652, ja pultti- ja lattarautaa alettiin hankkia seuraavana syksynä. Rakennusmestariksi Seldorien oli valinnut Pitkälaksen Ingaredin, joka oli samaa sukua kuin toinen tunnettu rakennusmestari ja laivansuunnittelija Isilor Limlach. Tammikuussa 1653, jolloin Ormond lähti toiselle pohjanpurjehdukselleen, asiat olivat edenneet niin pitkälle, että urakkasopimus uuden laivan rakentamisesta solmittiin 32 linhiriläisen kirvesmiehen kanssa. Rakennuspaikkana oli Linhirin Tervahovi salmen pohjoisrannalla. Rungon oli määrä olla valmiiksi laudoitettu vuoden lopulla.

Puutavaraa oli alkanut saapua Tervahovin varvipaikalle heti kun joet sulivat. Sitä tarvittiinkin runsaasti. Kaaret olivat keskimäärin 12 tuuman vahvuisia, laitalankutus viisi tuumaa paksu ja reelingin alapuolella muutama normaalia vahvempi kahdeksan tuuman lankkukerta. Lisäksi kaarien sisäpuolelle tuli vielä sisälankutus eli karneeraus. Koska laiva oli tarkoitettu valtameripurjehdukseen, siihen tuli kaksi kantta, joita kannattavat palkit olivat yhtä vahvoja kuin kylkikaaret. Suurin osa puutavarasta jouduttiin hankkimaan melko kaukaa, korkealta Gilrainin jokivarren metsistä, joten tarvittiin myös monta hevosen ja miehen työpäivää, ennen kuin kaikki oli kaadettu ja kuljetettu Linhiriin.

Osa puista oli hîr Arahil Curimardinin mailla jo valmiiksi veistetty nelikulmaisiksi pelkoiksi, mutta laitalankut sahattiin paikan päällä käsisahalla. Puulaivaan upposi myös tonnikaupalla rautaa ja muita metalleja. Pulttien ja rautapolvien lisäksi lastilinjan alapuoli sai kuparista vuorauksen ja keulaa vahvistettiin myös panssarilaatoilla. Niinpä metalliosiin kului paljon enemmän rahaa kuin puutavaran hankintaan.

Tammikuun toisella viikolla 1653 tusinan verran sahaajia alkoi tehdä laivalankkuja, kirvesmiehet ryhtyivät veistämään kaaria ja kaksi seppää renkeineen ryhtyi takomaan pultteja. Kevään edistyessä veistämölle otettiin myös päivätyöläisiä. Huhtikuun lopulla työmaalla sattui niinkin harvinainen tapaus kuin lakko, kun kirvesmiehet yrittivät saada enemmän etumaksuja, mutta se kesti vain muutaman päivän. Tämän jälkeen työ jatkui taukoamatta läpi kesän, ja vasta marraskuun toisella viikolla varvi hiljeni talvilepoon.

Ensimmäisen vuoden aikana laivan runko oli jo saanut muotonsa, kansilankut ja molemmat kastellit olivat paikoillaan. Rakentaminen jatkui urakkasopimuksen mukaisesti uudelleen helmikuussa. Maaliskuun toisella viikolla, kevätauringon alkaessa lämmittää, käynnistyi viimeinen suuri työvaihe ennen vesillelaskua, pohjan, kylkien ja kansien riveäminen, rungon kaikkien saumojen tiivistäminen tervatulla tappuralla. Tähän kului tynnyrikaupalla pikeä ja kymmeniä paaleja tappuraa. Riveämisen jälkeen runko kyllästettiin Mustainmaasta tuodulla tervalla. Sitten asetettiin paikoilleen kastellien messinkilaatat, takakajuutan kullatut peräpeilit ja sorvatut kaiteet. Viimeisenä kiinnitettiin Ingaredin itsensä veistämä keulakuva, loikkaava hampaitaan väläyttelevä naarassusi.

Nimgaurin vesillelasku tapahtui kesäkuun 29. päivänä 1654. Telakkarataa oli sitä varten suovattu päiväkausia. Ormond johti perinteen mukaisesti vesillelaskua kiipeämällä peräkannelle kajuutan katolle antamaan komentojaan. Vesillelaskujuhlista ei viiniä ja rommia puuttunut; Seldorien tarjosi kapteeneilleen ja kauppatovereilleen vielä lykkäjäisillallisen kellariravintola Kultaisessa Ahvenessa.

Vesillelaskun jälkeenkin Nimgaurista puuttui vielä purjealuksen kaikkein tärkein, takila ja purjeet. Jo edellisenä syksynä oli Pelargirista tuotu suuret määrät hamppuköysiä ja kymmeniä pakkoja vahvaa purjekangasta. Tapana oli, että laivan tuleva kapteeni leikkasi purjeet, ja niiden ompeleminen annettiin urakalla muutaman kokeneen vanhan merimiehen tehtäväksi. Forlong Seldorienin laskelmien mukaan Nimgauriin upposi 73 pakkaa pellavaa.

Ormond johti myös laivan rikaamista vesillelaskun jälkeen. Mastoja ja raakoja varten oli jo ensimmäisenä talvena kaadettu puut, ja vesillelaskun aikaan suurin osa pyöröpuista oli myös veistetty valmiiksi. Kun mastot oli kiilattu ja kiinnitetty paikoilleen ja tuettu vahvoilla touveilla, vanteilla ja taakeilla, voitiin niiden jatkeeksi nostaa märssy- ja prammitangot, asentaa loputkin kiinteän takilan monimutkaisesta hämähäkinverkosta ja lopuksi kiskoa kaikki raskaammat ja kevyemmät raa’at paikoilleen. Miehistön pestaus oli aloitettu kolme viikkoa aikaisemmin, joten heinäkuun puolessa välissä Nimgaur on valmis purjehtimaan.

Risteilyt


1654-1655

1656-1659
"Vuosien varrella Valkoisen Suden alkuperäinen miehistö on ehtinyt vaihtua päällystöä lukuunottamatta lähes kokonaan. Gondorilaiset merisotilaat ovat menneet menojaan ja kapteenin varjagikaartista on jäänyt vain kaksi, vanhin ja nuorin: Tarkhan ja Alp. Pursimies Colmán, Éogainin sukulaismies, meni naimisiin ja jäi maihin. Hänestä tuli Sudurin satamamestari. Rehelliset ja ahkerat harondorilaisveljekset Durvar ja Durgin ottivat lopputilin 1659 kirjoittautuakseen Gobel Mírlondin merikouluun aliperämieskurssille. Tähystäjä Musa putosi mastosta myrskyssä 1656 Tulwangin lahdella. Mustainmaalainen puukkotappelija Octa sai puukosta Bozisha-Darin ”mustassa kaupungissa” ja hänen ruumiinsa heitettiin satama-altaaseen. Saralainnilaiset matruusit Eadric, Coenred ja Áed ottivat lopputilin Sudurissa 1658 ansaittuaan tarpeeksi rahaa perustaakseen perheen. Toinen tähystäjä Niall kuoli keuhkotautiin Mustainmaan rannikolla. Haradilainen puolimatruusi Thabit karkasi Bozisha-Darissa ja hänen rannikkolaisystävänsä Vaso hieman myöhemmin Ûrêzayanissa. Kielipuoli paimentolaispoika Nu’in krympattiin Bûr Esmerissa ja myytiin orjaksi sorijalaiseen kaleeriin. Linhiriläismatruusi Vahva-Esgar kuoli Mardruakin niemeä kierrettäessä, kun hänen päälleen putosi takilasta irti päässyt raakapuu. Filigod jätti laivan Harondorissa ja loikkasi Sangahyandionin puolelle paetakseen velkavankeutta Gondorissa. Guilo sai satamahuoralta kupan ja tippurin. Lumbon ”Isokulli” pakko-otettiin maissaolon aikana sotalaivastoon Pelargirin satamavankilasta, jonne hän oli joutunut miestapon vuoksi. Pitkälaksen laivapojat Toivottu ja Valkeapää karkasivat laivasta sen ollessa korjailemassa Mustainmaan rannikolla. Tarias ja Hargam kuolivat keuhkotautiin Annon Baranissa. Tikka-Tavorin vei suuri laine hyiseen mereen toisella pohjolan matkalla, eikä häntä onnistuttu pelastamaan. Pikkuinen joi kapteenin rommipullosta. Hänet jätettiin maihin Ûrêzâyanissa ilman merimiesarkkuaan. Seppä-Meuric hukkui juovuksissaan Pelargirin satama-altaaseen tultuaan humalassa kapakasta. Saba putosi juovuksissa saman kievarin rappusilta ja teloi itsensä niin, että joutui lasarettiin. Pohjalainen Horsa karkasi laivasta Sudurissa saatuaan samana päivänä kolme kertaa naakelisoppaa perämies Iagolta, mutta jäi kiinni ja ruoskittiin. Kostoksi laivapoika pumppasi vettä laivakorppusäiliöön niin että viisi sentneriä laivakorppuja pilaantui. Niiden hinta vähennettiin hänen palkastaan. Lopulta hän sairastui malariaan Bozisha-Darissa ja kuoli."

1660

1661

1662-1663


Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki