Lindëfirion wiki : Miranda

• Categories
• PageIndex
• RecentChanges
• RecentlyCommented
• Login/Register
• Search:
• Your hostname is 38.107.179.239

Miranda Aranel

Miranda Aranel (s. 21 Ninui 1621- ), viralliselta titteliltään suuriruhtinatar hîril Aranel Mírlond, on bellakarilaiseen hallitsijasukuun syntynyt aatelisnainen, diplomaatti ja seikkailijatar. Hänen isänsä oli Mardruakin vallasta syösty kuningas Arzâgar II ja äitinsä Serindë Lintoron-Caldûr, joka polveutui äitinsä puolelta Gondorin 25. kuninkaasta Castamirista. Miranda nai keväällä 1663 kaukaisen serkkunsa ruhtinas Sangahyandion Castamirionin, Gondorin vallantavoittelijan.

Ennen nousemistaan Harnendorin ruhtinattareksi Miranda oli elänyt värikästä ja vaiherikasta elämää Pelargirissa ja Umbarissa, seurustellen monien aikansa tunnettujen suurmiesten kuten ruhtinas Morëinion Orchaldor-Eldalótën kanssa. Gondorissa hänet tunnetaan parhaiten Morëinionin tilaustyönä valmistuneesta pelargirilaisen Túrelio Sindacollon iskelmästä "Etelämeren prinsessa" (1653) sekä Baralin na Ram Galenin suositusta aikalaisnäytelmästä "Miranda Aranel, Harondorin ruhtinatar" (1664), jossa hänen seikkailuitaan on suuresti liioiteltu.

TAUSTA

Mardruakin kuningas Arzâgar II syöstiin vallasta joulukuussa 1620. Uusi kuningas Narakhîn I ei taikauskoisesti halunnut tahrata käsiään veljensä vereen vaan karkotti hänet kaukaiselle Lohduttomuuden saarille yhdessä raskaana olevan vaimonsa ja muutamien uskollisten palvelijoiden kera. Serindë synnytti Arzâgarille helmikuussa Erun rukouspäivänä (Erukyermë) 1621 tyttären, jonka isä nimesi Mirandaksi. Äiti menehtyi kolme vuotta myöhemmin trooppiseen kuumeeseen. Miranda vietti ensimmäiset kolmetoista elinvuottaan trooppisella saarella pelkästään isänsä ja tämän palvelijoiden seurassa.

Baralinin näytelmässä mûmakanilaiset orjakauppiaat veivät Mirandan isältään ja möivät hänet palvelijaksi Umbariin, minkä jälkeen hän koki ihmeellisiä seikkailuja ympäri Haradia beduiinien, mystikkojen ja lemmenkipeiden aatelismiesten seurassa. Mirandan todellisista elämänkohtaloista on hyvän vähän todisteita. Hänen tiedetään asuneen ainakin 1653-1660 Caldûrissa enonsa ja isoisänsä hovissa. 1653 Miranda vieraili Gondorissa ja tapasi mm. kuningas Tarondorin. Maaliskuussa 1663 hänet vihittiin avioon Sangahyandion Castamirionin kanssa suurenmoisissa häissä, joita tosin käynnissä ollut Kolmas merirosvosota varjosti. Sangahyandionin avioliitto kuningassukua olevan naisen kanssa provosoi Tarondorin epäonniseen laivastohyökkäykseen Harondoriin.

Miranda sai Sangahyandionilta huomenlahjaksi ruhtinaskuntansa pääkaupungin Gobel Mírlondin, jonka jälkeen hänestä tuli virallisesti Aranel Mírlond. Aranel osallistui alusta pitäen hallitustyöhön. Avio-onnea ei estänyt vuottakaan, kun Sangahyandion jäi vangiksi Methirin taistelussa joulukuussa 1663. Aranel otti Harnendorin hallinnon välittömästi omiin käsiinsä. 1664 hän solmi historiallisen rauhansopimuksen kuningas Tarondorin kanssa, jossa hän ja Sangahyandion luopuvat tavoittelemasta Gondorin kruunua ja Gondor tunnustaa Harnendorin itsenäisyyden ja riippumattomuuden.

POLEMIIKKI

Vuoden 1664 rauhan vastustajat yrittivät hyökätä kuningasta vastaan kompromettoimalla hänen sopimusosapuolensa. Pelargirin rikollissyndikaatin tiloihin tehdyssä ratsiassa löytyi asiakirjoja, joiden mukaan ennen ennen tuloaan julkisuuteen Miranda olisi toiminut kahdeksan vuoden ajan (1645-1653) Pelargirissa kurtisaanina nimellä "rouva Sernesta" ja tänä aikana osallistunut rikollisiin vehkeilyihin. Tämä niin kutsuttu "sotaoppositio" ryhmittyi tukemaan kuninkaan kaukaista setää, kapinallista prinssi Belataria Gondorin kuninkaaksi. Sen nokkamiehiksi etelässä on lopulta henkilöitynyt pieni joukko merkittäviä gondorilaisia aatelisia, kuten kreivi Argirion Dudhrandir ja kreivi Arahil Curimardin. Oppositio toi esille joukon todistajia, jotka olivat tavanneet rouva Sernestan Linhirissä tai Pelargirissa. Väitteet huoruudesta ja rikoksista upposivat välittömästi Gondorin rahvaaseen, joille ruhtinatar Aranel oli muutenkin tuttu vain seikkailunäytelmän eksoottisena viettelijättärenä, eikä haradilaisesta voisi muuta uskoakaan.

Elämä ja teot

1621

• Syntyy Lohduttomuuden saarilla Serindë Lintoron-Caldûrin ja Arzâgar II:n ainoana lapsena.

1624

• Äiti menehtyy trooppiseen kuumeeseen.

1634-1637

• Mûmakanilaiset orjakauppiaat pysähtyvät saarilla täydentämässä vesivarastojaan. He kaappaavat Mirandan mukaansa ja myyvät Bozisha-Darissa Umar Abu 'abd al-Mutawakkilille, viisaalle kauppiaalle. Tämä arvaa Mirandan olevan korkeaa syntyperää, muttei onnistu selvittämään hänen taustaansa.
• Umar lähettää Mirandan ylläpidettäväksi alaiselleen Umbariin. Tedjin-beduiinit hyökkäävät karavaanin kimppuun, mutta Urud an-Khibilin luostarin munkit pelastavat hänet. Hurskas totuuden tien (batan an-izindi) opettaja nimeltä Arrak huolehtii Mirandan Umbariin.

1637-1645

• Miranda joutuu palvelijaksi Angbor Kauppiaalle. Muutaman vuoden jälkeen Angbor myy tytön Tyreathin rikollisperheelle, joka ottaa Mirandan kurtisaanikoulutukseen ja huolehtii samalla hänen neitsyydestään.
• Monen vuoden koulutuksen jälkeen Tyreath myy Mirandan rouva Merethille Pelargiriin kurtisaaniksi ja Umbarin vakoojaksi. Hänen ensimmäinen tehtävänsä on varastaa uusien gondorilaisten sotalaivojen rakennepiirrokset. Matkalla pohjoiseen Umbaramalla hän tutustuu perämies Ormondiin, jonka kanssa hänellä on lyhyt romanssi. Toimitettuaan amiraliteetin paperit Umbariin Miranda vannoo mestarivalan Pelargirin Varjojen Piirille ja uudelle emännälleen, rouva Merethille.

1645-1650

• Miranda, nyt tunnettu nimellä rouva Sernesta, saa mainetta Côr Morchaintin keskuudessa rouva Merethin luotettuna kuriirina ja päätyy lopulta rikollisperheen pään, "Varjon", henkilökohtaiseksi avustajaksi.

1651

• Yksityinen valtion virkamies palkkaa Sernestan vakoilemaan Osgiliathilaista artesaania mestari Laurelachia, jota epäillään Côr Carammaitë-nimisen kultin jäseneksi ja syytetään useiden lasten kidnappaamisesta. Sernesta seuraa häntä Pelargiriin, mutta mestari Laurelach että Sernestan työnantaja löytyvät lopulta murhattuina. Jäljet johtavat Linhiriin, jossa kultilla on tukikohtansa kaupungin viemäreissä. Merimatkalla Linhiriin Miranda pelastaa erään kaapatuista lapsista, Idril Curimardinin, laivanhylystä. Haradilaiset merirosvot kaappaavat tytön kuitenkin uudestaan.
• Erinäisiä sapelinkalisteluja ja viemärissä juoksenteluja myöhemmin Sernesta luopuu Laurelachin tapauksesta ja ottaa vastaan uuden toimeksiannon Linhirin rikollisjohtajalta Uldros Sarnilta: Ottaa selvää mitä on tapahtunut erittäin harvinaiselle ja kallisarvoiselle Lindëfirion-nimiselle kirjalle, joka on kadonnut Filmar Magiriuksen talosta tulipalon yhteydessä. Epäilty on Ciriondil Fëantur -niminen aatelismies, joka on sopivasti lähdössä Ormondin mukana pelastamaan Idriliä haradilaisten käsistä. Lindëfirionia ei kuitenkaan löydy.
• Sernesta, Ormond, Uldor Otharin and nuori Brandir Cailean haaksirikkoutuvat Harondoriin ja joutuvat ruhtinas Sangahyandionin vangeiksi. Sangahyandionilla on Sernestasta omat epäilyksensä ja lähettää hänet tapaamaan isotätiään, leskiruhtinatar Lóthrielia Ramlondiin.

1652

• Sernesta palaa Pelargiriin rouva Merethin taloon. Varjo antaa hänelle tehtäväksi kerätä todistusaineistoa Côr Morchaintin sisäistä valapetturuusoikeudenkäyntiä varten.

1653

• Barfalasin tuomiot. Sernestasta tulee lopullisesti Varjon luotettu.
• Ruhtinas Morëinion onnistuu saamaan käsiinsä kapteeni Ormondilta toisen kappaleen Lindëfirionia, jonka mukana on Arzâgarin päiväkirja. Sernestan todellinen syntyperä selviää.
• Morëinion ja Miranda tunkeutuvat Pelargirin varmimmin vartioituun vankilaan Angamandoon Tornin kaartinkomppanian asuihin naamioituneena kuulustelemaan vangittua umbarilaista vakoojaa. Vakooja antaa Mirandalle viestin hänen isoisältään Mireädurilta, Caldûrin herralta. Miranda säästää miehen kidutukselta ja antaa tämän nauttia myrkkyä viestin toimitettuaan.
• Kuningas Tarondor vierailee Pelargirissa. Morëinion käyttää tilaisuutta hyväkseen ja esittelee romantiikannälkäiselle kuninkaalle Mirandan maanpaossa elävänä etelämaalaisena prinsessana. Samaan aikaan kolme hämäräperäistä naista saapuu Bellakarista Pelargiriin. He esittäytyvät Mirandalle Caldûrin herran lähettäminä sanansaattajina, joilla on tehtävänä viedä hänet sukunsa luokse Umbariin. Miranda vastustelee ja hänet huumataan. Sota Gondorin ja Umbarin välillä syttyy ja yhteydet katkeavat vuosien ajaksi.

1653-1660

• Miranda elää kultaisessa häkissä isoisänsä valvovan silmän alla opiskellen historiaa, politiikkaa, kirjallisuutta ja valtiomiestaitoa. Mireädur pyrkii hyötymään Mirandasta mahdollisimman paljon naittamalla hänet jollekin vaikutusvaltaiselle miehelle. Ensimmäinen kihlattu, Narîk-Zadanin kuvernööri Arphazân, ehtii valitettavasti kuolla ennen häitä. Miranda rukoilee lukemattomia kertoja että hänen isoisänsä päästäisi hänet käymään Pelargirissa. Mahdollisuus avautuu vasta seitsemän vuotta myöhemmin, kun tieto ruhtinas Morëinionin pidättämisestä kulkeutuu etelään. Miranda saa luvan palata vapauttamaan Morëinionin kuninkaan hoivista ja viemään hänelle kehoituksen loikata Umbariin.

1660

• Miranda värvää avustajakseen Morvelin ja matkustaa Osgiliathiin vain joutuakseen Käskynhaltijan heille virittämään ansaan. Erinäisten seikkailujen tuoksinassa hän tapaa kuningattaren, pakenee kattoja pitkin ja törmää kuninkaan tanssiaisiin. Samalla käy ilmi, että Morëinionilla on muitakin kuin maallisia vihollisia. Maanpetos on vain sumutusta; kreivi Wilwarin haluaa saada käsiinsä Morëinionin Lindëfirionin.
• Wilwarin ja hänen haamunsa tavoittaa Mirandan ja Morëinionin lopulta Pelargirissa. Miranda uhmaa käskyä olla sekaantumatta asiaan ja surmaa Wilwarinin pelastaen mestarinsa ja opettajansa hengen. He pakenevat Ormondin laivalla etelään, mutta salaperäinen myrsky saa Nimgaurin haaksirikkoutumaan Lohduttomuuden saarelle. Miranda näkee synnyinkotinsa rauniot ja äitinsä haudan. Morëinion tutkii Arzâgarin kirjoituksia ja päättää kutsua hänen henkensä takaisin maan päälle, mutta joutuukin voimakkaamman sielun valtaamaksi. Ormond vangitsee Mirandan velhon kätyrinä. Hän jää maihin Ûrêzâyanissa ja suoriutuu sitten takaisin Caldûriin, jossa hän saa kuulla isoisäntä kihlanneensa hänet poissaollessaan ruhtinas Sangahyandionille.

1660-1662

• Sota viivästyttää häitä, joten Miranda matkustaa takaisin Pelargiriin tapaamaan ystäväänsä, Morëinionin tytärtä Elanoria. Yhteisvoimin he yrittävät pelastaa Varjojen Piiriä vajoamasta sisällissotaan ja anarkiaan.

1663

• Hääjuhlat Gobel Mírlondissa. Morëinion ilmestyy taikakonstein kuokkavieraaksi ja yrittää vakuuttaa Mirandaa luopumaan naima-aikeista. Raskain mielin Miranda kieltäytyy noudattamasta opettajansa neuvoa. Morëinion jättää synkeät jäähyväiset ja vannoo vaarallisen valan uskollisuudesta Mirandaa kohtaan.
• Sangahyandionin jatkaessa sotaa pohjoisessa Miranda kiertää Harnendorin maakuntia, tapaa paikallista aatelistoa ja luo suhteita paimentolaisiin. Samaan aikaan Gobel Mírlondin palatsin rakennustyöt etenevät kuumeisesti. Kuumimman keskikesän aikaan Sangahyandion ratsastaa Amon Eitheliin tavatakseen siellä vaimonsa. Kohtalokkaan yön seurauksena Miranda odottaa miehelleen lasta.
• Kampanja Gondoria vastaan etenee hyvin, mutta ratkaisevassa taistelussa Sangahyandionin joukot väijytetään ja kukistetaan. Sangahyandion jää vangiksi ja Harnendorin hallinto ja kuningassuvun tulevaisuus jäävät yksin ruhtinatar Aranelin kannettaviksi. Paineen alla nääntyvä Miranda kutsuu heikkona hetkenä Morëinionia lunastamaan valansa ja pyytä tätä tuomaan Sangahyandionin hengissä takaisin kotiin.
• Ciriondil Fëantur saapuu Gobel Mírlondiin tarkoituksenaan tutkia ruhtinatar Aranelin kirjastoa. Miranda antaa hänen tutustua leskiruhtinatar Lóthrielin kokoelmaan, mutta solmii vastineeksi sopimuksen, jonka mukaan Ciriondil ei koskaan tule puuttumaan ruhtinas Morëinionin kohtaloon.

1664

• Viimeisillään raskaana oleva Miranda purjehtii Benish Armoniin sopiakseen rauhasta Gondorin kuningas Tarondorin kanssa. Rauhansopimus allekirjoitetaan haudan takaa kummittelevan Morëinionin painostuksesta huolimatta.
• Matkaa jatketaan Pelargiriin, jossa Miranda yhdessä Morvelin, Elanorin, Mordulinin ja Brandirin kanssa murtautuu Morëinionin mausoleumiin. Elanorin noitakeinot eivät pidättele Morëinionia ja tämän demonista leegiota. Yhdennellätoista hetkellä paikalle saapuu kostoa hautova Ciriondil, joka vaatii Morëinionin tuhoa. Miranda ei luovu vaateestaan Morëinionia kohtaan ja syöksee itse miekkansa opettajansa silmästä läpi. Raivostunut Ciriondil räjäyttää kellarissa ruukullisen numenorilaista tulta. Miranda, Elanor, Mordulin ja Morvel ehtivät paeta, mutta Ciriondil, Brandir ja Morëinion jäävät loukkuun helvetin lieskoina roihuavaan mausoleumiin. Sangahyandionin kohtalo ja Morëinionin vala jäävät käsittelemättä.

NIMET

---

• CategoryCharacter

• [Source]
• [History]
• 2011-06-06 00:32:45
• Owner: AnniT

Valid XHTML 1.0 Transitional :: Valid CSS :: Powered by WikkaWiki