Merikuninkaiden aikana Gondorin hallitsijat herättivät uudelleen eloon númenorilaisten tradition ja vaativat itselleen "ihmisten kuninkaan" ja "Keski-maan valtiaan" titteleitä (quenyaksi Tar-Heruambar).

Gondorin kuningasannaalit

Katso myös Arnor ja Bellakar.
  1. Elendil Amandilin poika (dúnedainin ylikuningas), Isildur ja Anárion (3320-3441 T.A.)
  2. Isildur (dúnedainin ylikuningas), hallitsi 3441 T.A. - 2 K.A.
  3. Meneldil Anárionin poika. Ensimmäinen Gondorin kuningas 2-158
  4. Cemendur 158-238
  5. Eärendil 238-324
  6. Anardil 324–411
  7. Ostoher 411–491
  8. Rómendacil I (Tarostar) 491–541
  9. Turambar 541–667
  10. Atanatar I 667–748
  11. Siriondil 748–840
  12. Tarannon Falastur 840–913. Ensimmäinen Merikuningas, kuoli lapsettomana.
  13. Eärnil I Purjehtija 913–936. Tarannonin veljenpoika
  14. Ciryandil 936–1015
  15. Hyarmendacil I (Ciryaher) 1015–1149. Viimeinen Merikuningas.
  16. Atanatar II Alcarin "Loistava" 1149–1226
  17. Narmacil I 1226–1294. Kuoli lapsettomana.
  18. Calmacil 1294–1304. Narmacilin nuorempi veli
    • Minalcar valtionhoitajana 1240-1304
  19. Minalcar kruunattiin 1304 nimellä Rómendacil II. 1304-1366.
  20. Valacar 1366–1432. Nai Rhovanionin prinsessan. Valacarin aikana alkoi Gondorin sisällissota.
  21. Vinitharya, kruunattu nimellä Eldacar 1432–1437

Pelargirin liitosta Nîlûlondên unioniin (2-750)


Meneldil Anárionin poika

Minulzîr, taivaalle omistautunut. Syntyi Númenorissa T.A. 3318 - kuoli K.A. 158. Eli 281 vuotta.

Kerrotaan, että Meneldil oli Keski-maan viimeinen Númenorissa syntynyt mies - saaren upotessa hän oli vasta kaksivuotias. Maanpaon valtakuntien rakentamisen aikaan hän oli suhteellisen merkityksetön nuori aatelinen, kruununperimysjärjestyksessä vasta seitsemäs. Sanotaan, että hän oli kaukonäköinen mies, joka ei paljastanut ajatuksiaan. Dúnedainin ylikuningas Isildur teki hänestä isänsä kuoleman jälkeen Gondorin käskynhaltijan.

Isildur vietti kokonaisen vuoden Gondorissa opastaen Meneldiliä tehtäviinsä ja kiertäen hänen kanssaan määrittämässä maan rajat. He hautasivat Elendilin tuhkan Amon Anwarin kukkulalle (Halifirien), jossa hän virallisesti luovutti veljenpojalleen ”Isildurin perinnäistavan” ja Gondorin varakuninkuuden.

Kun Isildur lähti poikineen kohti isänsä valtakuntaa Arnoria, kaukonäköinen Meneldil toivoi hänen joutuvan hankaluuksiin pohjoisessa voidakseen hallita Gondoria mahdollisimman pitkään omissa nimissään. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa Isildurin ja hänen kolmen vanhimman poikansa menehtyvän jo matkallaan Kurjenmiekkakenttien taistelussa. Virallinen vallanperijä oli Elrondin hoivissa Imladrisissa ollut 11-vuotias Valandil, jota Meneldil ei ollut koskaan edes nähnyt.

Saatuaan uutiset pohjoisesta Meneldil julistautui yksipuolisesti Pelargirin Liigan (ns. Vanhan valaliiton) tuella Uskollisten kuninkaaksi Gondorissa, vaikka ylikuninkuus lain mukaan kuuluikin hänen nuorelle serkulleen. Meneldilin arvovalta etelässä oli suuri, eikä paljon nuorempi Valandil uskaltanut koskaan julkisesti kyseenalaistaa Meneldilin tai hänen poikiensa asemaa.

Valandilin jälkeläiset eivät sen sijaan koskaan unohtaneet ylikuninkuuttaan, ja Meneldilin teosta syntyi pysyvä juopa etelän ja pohjoisen hallitsijahuoneiden välille. Välit olivat pitkään hyvin huonot, eikä Arnorin ja Gondorin välillä ollut paljoa kanssakäymistä. Meneldilin aikana Elrond meni naimisiin Galadrielin tyttären Celebríanin kanssa, mutta yksikään gondorilainen ei osallistunut juhlallisuuksiin pohjoisessa.

Vahvistaakseen valtaansa Meneldilin jälkeläiset väärensivät ns. Isildurin lahjakirjan, jossa he väittivät Isildurin luovuttaneen komentovallan Gondorissa ikuisiksi ajoiksi Meneldilille ja hänen perillisilleen. Siihen vetosi myös Gondorin Suuri Neuvosto (Alta Heren) torjuessaan Arvedui Viimekuninkaan vaateen Gondorin kruunuun.

Meneldilin hallituskautena sepitettiin Silmarillionissa viitattu tarina ”Númenorilaisen Atandilin matka maailman ympäri”, joka kuvaa pisintä gondorilaisten tekemää löytöretkeä. Atandil, Anárionin kumppani, teki matkansa yhdellä Anárionin suurista viisimastoisista laivoista. Löydettyään monta uutta mutta kuolemanalaista maata Atandil tuli lopulta Kaukaisimmille Merille ja todisti Maan olevan pyöreä.

Meneldilin aikana kuoli Isildurin kiroama Valkoisten vuorten viimeinen kuningas Morthec Gruan. Daen coentis -kansan valtakunta hajosi ja Lamedonin alamaat liitettin Gondoriin. Ylämaat pysyivät yhä itsenäisinä satojen vuosien ajan ennen joutumistaan Belfalasin suuriruhtinaskunnan alaisuuteen. Meneldil hallitsi Gondoria sataviisikymmentäkuusi vuotta.



Cemendur (158-238)

Dâiruzôr, maalle omistautunut. Syntyi Osgiliathissa T.A. 3399 - kuoli K.A. 238. Eli 280 vuotta.

Cemendur nousi valtaan, eli ja hallitsi rauhanomaisesti kahdeksankymmentäkuusi vuotta. Hänen hallituskaudestaan ei ole säilynyt mitään tietoja, eikä hänen aikanaan kronikoihin merkitty mitään merkittäviä tapahtumia. Umbarilaisten lähteiden perusteella tiedetään, että hän lopetti toista sataa vuotta kestäneen löytöretkien ajan ja Pelargirin satamat suljettiin väliaikaisesti.

Cemendur on yksi kuudesta vanhurskaasta kuninkaasta, jotka on kuvattu Osgiliathin Rond Giliathin suurin tammiportteihin ja niiden myöhempiin kopioihin Minas Anorissa.



Eärendil Cemendurin poika (238-324)

(Azruzîr) Syntyi Osgiliathissa 48, kuoli 324. Eli 276 vuotta.

Meneldilin pojanpoika Eärendil sai nimensä Eärendil merenkävijän, Elrondin ja Elrosin isän mukaan. Eärendilistä tiedetään hyvin vähän. Gondor eli tuolloin rauhassa.

Eärendil rakennutti toisen Anduinin yli johtavan suurenmoisen sillan Osgiliathiin. Romahdettuaan vanhuuttaan 1303 se tunnettiin nimellä Iant Breithon, Rikkinäinen Silta, ja siitä tuli yksi Osgiliathin maamerkkejä.

Eärendil on yksi kuudesta vanhurskaasta kuninkaasta, jotka on kuvattu Osgiliathin Rond Giliathin suurin tammiportteihin ja niiden myöhempiin kopioihin Minas Anorissa. Hän hallitsi Gondoria kahdeksankymmentäkuusi vuotta, kuten isänsäkin.



Anardil Eärendilin poika (324-411)

Syntyi Osgiliathissa 136, kuoli 411. Eli 275 vuotta.

Anardil Tar-Aldarionin mukaan nimetty Anardil Eärendilin poika ehti saada viimeisenä Gondorin kuninkaana oppinsa suoraan Númenorissa syntyneeltä Meneldililtä. Hän oli myös viimeinen kuningas, joka asui yksinomaan Osgiliathissa. Hän rakennutti Osgiliathiin hyvin säilyneen nimeään kantavan travertiinisillan Tähtien Salista Tol Gilthonielille. Muuten hänen hallituskaudestaan on säilynyt Gondorin arkistoissa hyvin vähän tietoja.

Anardilin aikana kauppa etelään Umbariin ja Bellakariin lisääntyi, mutta välit eteläisiin naapureihin huonontuivat. Vuonna 340 Bellakarin ylähuone Bâitha myönsi Nîlûlônin ruhtinaalle Zimrêbalille rajattoman vallan, mikä päätti Bellakarin Liigan ajan. Zimrêbalin uutta kalenteria ja dualistista uskoa (johon kuului sekä Eru että haradilaisten kuunjumalatar Ladnoca) pidettiin pohjoisessa vakavana harhaoppina.

Anardil lasketaan yhdeksi kuudesta vanhurskaasta kuninkaasta, jotka on kuvattu Osgiliathin Rond Giliathin suurin tammiportteihin ja niiden myöhempiin kopioihin Minas Anorissa. Anardil hallitsi Gondoria kahdeksankymmentäseitsemän vuotta.



Ostoher (411-492)

Kadurbâr, kaupunkien herra. Syntyi Osgiliathissa 222, kuoli 492. Eli 270 vuotta.

Gondorin seitsemäs hallitsija sai syntymässään nimen Siryon Anardilion. Hallitsijanimekseen hän omaksui kuitenkin Ostoher, kaupunkien herra. Hänen edeltäjänsä Meneldilin jälkeen olivat tyytyneet Gondorin kuninkaiden sakraaliin rooliin, mutta Ostoher oli tarmokas mies ja intohimoinen rakentaja, joka kehitti sekä Gondorin kaupunkeja että tieverkostoa. Cardolanin kuningas Osthir (1381-1411) sai nimensä hänen mukaansa.

Hän ei viihtynyt Osgiliathin epäterveellisessä suoilmastossa vaan ryhtyi vuonna 420 rakennuttamaan kesäpalatsiaan Mindolluinin vuoren katveeseen, paikalle jossa Anárion oli pitänyt omaa talouttaan. Daen-kansan kapinoitua Lamedonissa ja Calenardhonissa hän linnoitti paikan valloittamattomin muurein. Minas Anorin ensimmäisen linnan rakentaminen kesti kymmenen vuotta. Tästä lähtien Ostoher vietti kaikki kesänsä Minas Anorissa ja niin tekivät myös useimmat hänen perillisistään.

Ostoherin toinen tärkeä rakennusprojekti oli Gondorin suuren neuvoston kokoussali Rond Giliath Osgiliathissa. Salit koristeltiin upeiden mosaiikkien lisäksi Anárionia ja Isilduria esittävin jättimäisin marmoripatsain, jotka olivat myöhemmin esikuvina Argonathin pylväitä suunniteltaessa. Rond Giliathin rakennustyöt saatettiin loppuun vasta sata vuotta myöhemmin Tarostar Romendacil I:n aikana.

Ostoherin hallituskauden loppupuolella itäläiset ilmestyivät ensi kerran Gondorin rajoille. Kulkutaudit ja nälänhätä ajoi urgath-heimon muuttamaan Mistrandin alueelta Talath Harrochiin Tuhkavuorten katveeseen. Sagath- ja urgath-heimojen välisessä sodassa (485-488) voimistuneet urgathit ajoivat sagath-itäläiset kauemmas länteen, Dagorladin tienoille asti, josta he tekivät ryöstöretkiä Ithilieniin. Koska vanha ja raihnainen Ostoher kävi tuolloin jo kolmatta sataa, hän nimitti poikansa Tarostarin sotavoimien päälliköksi vuonna 490.

Tarostar onnistui työntämään itäläiset pois Ithilienistä, mutta Ostoher ei koskaan ehtinyt nähdä poikansa lopullista voittoa. Hän ehti kuitenkin pystyttää itäläisten kukistamisen kunniaksi mahtavan pylvään Osgiliathiin. Ostoherin kunniapylväs, jonka huipulla oli kuningasta Tilionina esittänyt hopeoitu jättiläispatsas, vihittiin virallisesti Ostoherin kuoleman jälkeen keväällä 493. Patsas seisoi Men Brannonilla aina vuoteen 1437 asti, jolloin se vaurioitui pahasti tulipalossa. Castamir Anastaja korvasi tuhoutuneen Tilion-patsaan kultaisella pienoislaivalla, jonka Eldacar myöhemmin sulatti harkoiksi. Vaurioitunut, mustunut ja hieman vino pylväs jäi Osgiliathin raunioiden keskelle.

Ostoher lasketaan yhdeksi kuudesta vanhurskaasta kuninkaasta, jotka on kuvattu Rond Giliathin suurin tammiportteihin ja niiden myöhempiin kopioihin Minas Anorissa. Ostoher hallitsi Gondoria kahdeksankymmentäyksi vuotta.



Tarostar Rómendacil I (492-541)

Syntyi Osgiliathissa 310, kuoli taistelussa 541 Henneth Annûnissa. Eli 231 vuotta.

Tarostar ehti nähdä isoisoisänsä Eärendilin, Anardilin ja Ostoherin pitkät hallituskauden ennen kuin sai päähänsä siivitetyn kruunun palattuaan suoraan taistelukentältä isänsä hautajaisiin Osgiliathissa. Kauaa hän ei pääkaupungissa viihtynyt, sillä sota vaati Tarostarin takaisin pohjoiseen puolustamaan Gondoria idän villejä heimoja vastaan. Hänen syntymänimeään ei ole kirjattu ylös. Tarostar oli hänen hallitsijanimensä ja Rómendacil lisänimensä.

Tarostar oli luonteeltaan vakavamielinen, syvämietteinen ja huolellinen mies, joka antoi paljon painoa linnoituksille ja pysyville puolustusasemille. Sodasta itäläisiä vastaan tuli pitkä ja vaikea. Se kesti kaikkiaan kymmenen vuotta, jonka lopuksi Gondorin armeija onnistui työntämään sagathit aina Itäraivioon asti.

Tarostarin järjestelmällisesti johtama gondorilainen jalkaväki ei kuitenkaan kyennyt pakottamaan nopeilla hevosilla liikkuvia itäläisiä ratsumiehiä ratkaisevaan taisteluun, ja ryöstely jatkui sodan päättymisenkin jälkeen vain hieman pienemmässä mittakaavassa. Tarostar katsoi kuitenkin tilanteen rauhoittuneen niin että hän saattoi palata takaisin Osgiliathiin viettämään triumfia. Hän otti itselleen kunnianimen Rómendacil, Idänvoittaja.

Koska itäläisten voima oli jäänyt murskaamatta, rauhasta ei tullut pysyvä. Seuraavan sukupolven aikana sagath-heimolaiset liittoutuivat sukulaistensa urgathien kanssa vastustaakseen pohjalaisten ehwathrumien levittäytymistä Rhovanionin laitumille. 540 suurkuningas Caros yhdisti sekä sagathit että urgathit yhdeksi valtakunnaksi. Hän alisti valtaansa ensin ehwathrumit ja hyökkäsi sitten koko voimallaan Ithilieniin.

Vanha Rómendacil ratsasti heti pohjoiseen kohtaamaan itäläiset. Ratkaiseva taistelu käytiin Ephel Dúathin varjossa Henneth Annûnissa, jossa sekä Rómendacil että hänen kaartinsa kaatuivat. Rómendacilin poika Turambar otti armeijan komentoonsa.

Tarostar Rómendacil lasketaan viimeiseksi kuudesta vanhurskaasta kuninkaasta, jotka on kuvattu Rond Giliathin suurin tammiportteihin ja niiden myöhempiin kopioihin Minas Anorissa. Hän hallitsi Gondoria neljäkymmentäyhdeksän vuotta.



Turambar (541-667)

"Kohtalon herra". Syntyi Osgiliathissa 397, kuoli Minas Anorissa 667. Eli kaikkiaan 270 vuotta.

Rómendacil I:n poika Turambar sai Gondorin siivitetyn kruunun suoraan isänsä verisestä päästä. Hän muistutti suurempaa kaimaansa siinä, että myös Turambar Tarostarin poika oli luonteeltaan kiivas ja arvaamaton. Hänellä oli myös isänsä ankarat piirteet.

Ensi töikseen Turambar jatkoi sotaa itäläisiä vastaan kostaakseen isänsä kuoleman. Sodan töissä Turambar oli järjestelmällisen Rómendacilin peilikuva: Hän pakotti miehensä yllättäviin pikamarsseihin, taisteli itse miekka ja kilpi kädessä eturintamassa, matkusti mielellään kevyesti ja jätti huollon kauas taakseen. Turambar käytti paljon tiedustelijoita ja värväsi ratsuväkeä Anduinin takaa myös muiden kansojen keskuudesta. Hän johti jalkaväkensä kevyin varuksin kiertoteitä suoraan itäläisten suurkuninkaan Carosin leiriin Dagorladilla ja tuhosi sen.

Saavutettuaan suuren voittonsa Turambar ei suinkaan jäänyt lepäämään laakereillaan. Hän ajoi vihollisia kauas Talath Harrochin poikki itään, jossa hän ystävystyi ja liittoutui ehwathrumi-kansan pohjalaisten ruhtinaiden kanssa. Sagath- ja urgath-heimot joko hävitettiin, ajettiin takaisin etelä-Rhûniin tai asutettiin maanviljelijöinä Anduinin länsipuolelle. Turambar perusti Barad Rómendacilin linnan ja kaupungin valvomaan voittomaataan, joka liitettiin Gondoriin Dor Rhûnenin territoriona. Loput Rhovanionista hän luovutti pohjalaisten ruhtinaille.

Turambarin aikana gondorilaisten huomio oli pääasiassa idässä. Rauhan tultua gondorilaiset kauppiaat saattoivat matkustaa turvallisesti yhä kauemmaksi itään aina Folyawuldan maahan asti. Tähän aikaan tarinat ”Dorwinionin” viinimaasta ja Rhûnin sisäjärvestä alkoivat kierrellä Gondorissa suurta innostusta aiheuttaen.

Voittojensa kunniaksi Turambar rakennutti pääkaupunkiin Osgiliathiin nimeään kantavan pylväskäytävien ympäröimän pyörötorin. Sen keskelle pystytettiin hänen 30 metriä korkea marmorinen kunniapylväänsä, jota kiertävään friisiin on kuvattu molemmat sodat itäläisiä vastaan. Tori avattiin suurin juhlallisuuksin vuonna 566.

Vuonna 585 Turambar aloitti itään vievän Men Rhûnenin rakennustyöt ja perusti Thorontirin Gondorin itäisimmäksi kaupungiksi. Kuningas viihtyi mielellään idässä, metsästäen Rhûnin villikarjaa ja vieraillen liittolaisheimojensa päälliköiden vieraana Burh Armenrikissa. Turambarin hallituskauden viimeiset vuosikymmenet olivat ulkoisesti rauhallista aikaa, mutta tyytymättömyys kyti rannikon asukkaiden keskuudessa.

Kiivas ja vanhemmiten kärsimättömiä ja julmia piirteitä saanut kuningas tuli huonosti toimeen Pelargirin Liigan aristokraattien kanssa, eikä hän myöskään kiinnittänyt huomiota Gondorin yhteiskuntaa sisältä repivään kansalaisoikeuskysymykseen. Pitkien poissaolojensa, sota- ja metsästysretkiensä aikana hän antoi nimittää ensimmäisen kerran käskynhaltijan käyttämään kuninkaan valtaa puolestaan, mistä muodostui tulevia aikoja ajatellen merkittävä ennakkotapaus.

Turambar hallitsi Gondoria sata ja kaksikymmentäkuusi vuotta, pidempään kuin kukaan Meneldilin jälkeen.



Atanatar I (667-748)

Anattô, ihmisten isä. Syntyi Osgiliathissa 480, kuoli 748. Eli 268 vuotta.

Atanatar nousi valtaan isänsä menehtymisen jälken vuonna 667. Hänen hallitsijanimensä oli ollut Edainin kolmen huoneen päällikön titteli ja sitä olivat käyttäneet mysö Númenorin kuninkaat. Gondorin kymmenes kuningas oli heikkotahtoinen ja hänen aikanaan suursukujen muodostama ylimysneuvosto sai vallan maassa. Kysymys kansalaisoikeuksista repi kansakuntaa sisältäpäin. Kansalaisuus oli sidottu verenperimään, mutta ero dúnedainin ja rahvaan välillä oli hämärtymässä. Ylimysneuvosto pyrki rajoittamaan puoliveristen pääsyä poliittiseen elämään. Puoliverisistä käsityöläisistä ja ammatinharjoittajista koostuva keskimmäinen kasti taas pyrki välttämään veronalaisuuden ja osallistumaan päätöksentekoon.

Atanatar sen enempää kuin ylimysneuvostokaan ei kyennyt ratkaisemaan ongelmaa, joka johti väkivaltaan ja levottomuuksiin samoihin aikoihin kaikissa Númenorin muinaisissa siirtokunnissa. Kansan kapinoidessa ylimysten välit tiivistyivät. Syntyi pieni, mutta vaikutusvaltainen Unionistien puolue. Unionistit tahtoivat parantaa juovat jotka olivat syntyneet Númenorissa ja yhdistää koko Westernessen heimon - sekä dúnedain että adûnâin - yhdeksi liittokunnaksi Elrosin dynastian suojissa.

Unionistit kaavailivat heikosta Atanatarista kaikkien siirtokuntien yhteistä kuningasta. Gondorissa unionia ajoi Pelargirin Liiga. Bellakarin hallitsija Zimrukhôr ja ylähuone Bâitha hyväksyivät tämän ns. Nílûlondên unionin pelargirilaisten kanssa. Kuninkaan muuttuminen pysyvästi pelkäksi sakraaliseksi keulakuvaksi löyhässä merellisessä liittovaltiossa olisi vahvistunut ylimystön asemaa entisestään. Heitä vastustivat Kiivailijat, jotka olivat puhdasoppisia Uskollisia ja kielsivät kaiken yhteistyön Porosin eteläpuolella asuvien nk. mustien númenorilaisten kanssa. Myös Umbarissa taisteltiin. Valta merikaupungissa oli siirtynyt Tuomareilta Suurelle Oligarkialle ja koko siirtokuntaa uhkasi hajoaminen mitättömiin pikkuruhtinaskuntiin.

Atanatar suosi taiteita ja astrologiaa ja jätti varsinaisen hallitsemisen ylimysneuvoston ja käskynhaltijoiden käsiin. Hänen aikanaan rakennettiin tulvien hävittämään Pelargiriin kuninkaallinen tähtitorni, jossa tehtiin havaintoja säästä, taivaankappaleiden liikkeistä sekä hyvistä ja huonoista ennusmerkeistä. Osgiliathiin rakennettiin suuri teatteri, jossa näyteltiin Edainin historian tärkeimpiä myyttejä.

Atanatar hallitsi Gondoria kahdeksankymmentä yksi vuotta. Hänen kuolemansa päätti Unionistien ajan. Kiivailijat nousivat hallitsevaan asemaan Gondorin suuressa neuvostossa.

Merikuninkaiden aika (750-1050)


Siriondil (748-830)

Syntyi Cair Androsissa 570, kuoli Osgiliathissa 830. Eli 260 vuotta.

Siriondil Atanatarin poika sai nimensä suuren joen Anduinin mukaan. Hän vietti suurimman osan pitkästä elämästään Cair Androsissa Anduinin saarella Osgiliathin pohjoispuolella. Siriondililla oli kolme lasta, tytär joka naitettiin Belfalasin suuriruhtinaalle





Tarannon Falastur (830-913)

Syntyi Osgiliathissa 654 ja kuoli Pelargirissa 913. Eli 259 vuotta.

Kuningatar Berúthiel

Barûthhîn, syntyi ja kuoli Zimrênzilissä (elinvuodet tuntemattomat).



Eärnil Purjehtija (200)
Ciryandil (189)

Kulta-ajasta kansalaissotiin (1050-1450)


Ciryaher Hyarmendacil I 250
Atanatar II Alcarin 249
Narmacil I 245
Calmacil 246
Minalcar Rómendacil II 240
Valacar 238
Eldacar Vinitharya 235
Castamir
Vastakuninkaat: Castaher ( "antelias herra") ja Castamaitë ("antelias käsi")

Vastoinkäymisten aika (1450-1850)


Aldamir 210
Vinyarion Hyarmendacil II 230
Minardil (180)
Telemnar Laupea (120)

Minastir Tarondor 221
Telumehtar Umbardacil 218

Kansainvaellusten aika (1850-2050)


Narmacil II (172)
Calimehtar 200
Ondoher (157)

Eärnil II Siriondilion (160)
Eärnur Eärnilion (122)







Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki