LindëfirionLindëfirion, Corvaginin kopio

Lindëfirion (kirja)


Kirja, joka väitetysti sisältää uponneen Númenorin viisautta kuolemaan liittyvistä tutkimuksista. Kirjan on kirjoittanut bellakarilainen oppinut Eruhîn, Urud-an-Kibilin syrjäisessä retriitissä Haradin Dyynimeren keskellä, väitetysti Annatarin sanelemana. Se sisältää tekniikoita, joiden avulla kuolevainen voi kommunikoida edesmenneiden kanssa, hallita kodittomia vainajasieluja ja tavoitella kuolemattomuutta.

Kirjasta on olemassa ainakin kolme tunnettua kopioita.

I - Magiriuksen kopio. Parhaiten säilynyt kaikista kolmesta. Moitteettomassa kunnossa. Puukantinen, kaiverrettu, kvarttokokoinen tummunut pergamentti, 144 sivua, ajoitus tuntematon. Kieli: klassinen adûnaic, kirjasin umbarilainen minuskeli-tengwar. Nimiösivulla "Lindefirion eli Kuolleiden laulu. Luotettava opas ja tosi kertomus henkiolentojen manaamisesta Näkyvään Maailmaan. Kirjoitettu Ylempien luvalla ja suostumuksella. Tekijä: Eruhîn." Kolme tyhjää vapaasivua. Kirja on kätketty koteloon, joka esittää foliokokoista haradaicinkielistä teosta "vesikauhusta ja muista koiraeläinten sairauksista", kirjoittanut Nasir ibn Ruilin.

Kappale I on kopioitu Umbarissa 1066 TA. Kopioitsijan puumerkki: Puu ja käärme. Umbarin valtauksen jälkeen kirja päätyi Gondoriin eräälle ithilieniläiselle suvulle. Suku katosi Rutossa 1636; Magirius hankki sen huutokaupasta vähän tämän jälkeen. Kirja katosi Magiriuksen menehdyttyä tulipalossa hämärissä olosuhteissa. Viimeinen arveltu omistaja, oikeuskansleri Coriayan murhattiin omaan kotiinsa. Olinpaikka: Tuntematon.

II - Arzâgarin kopio. Noita ja oppinut, Mardruakin kuningas Arzâgar II tutustui Urud-an-Khibilin retriitissä säilytettäviin Eruhînin muistiinpanoihin. Arzâgar tutki teosta 20 vuotta ja kopioi kirjan tärkeimmiltä osiltaan. Arzâgarin kopio on puukantinen ja kaiverrettu. Sisus vasikannahkaa, kirjoitettu klassisella adûnaicilla, kirjasin umbarilainen minuskeli-tengwar. Arzâgarin pienen ja säntillisen käsialan tunnistaa voimakkaasta kursiivista ja hieman liioitellun suurista alkukirjaimista. Kaksi vapaasivua. Kannet hyvin kuluneet, kaiverrettu maagisin symbolein, osittain vaurioituneet. Nimiösivulla lukee vain
Agannâlô burôda nênud… (Kuolonvarjo lepää raskaana yllämme)
Zigûrun (Noita) Arzâgar
Sekä quenyaksi ”Pimeydestä valo, laulu kuolemasta” jonka alla ”Eruhînin ja omien tutkimusten mukaan.”

Samoihin kansiin on sidottu myös osa 'Ali ibn Tarím al-Azifin ”Kuolleiden nimien kirjaa” sekä Ar-Abâttarîkin ”Oppi Ainurista”, joita seuraa henkilökohtainen Arzâgarin päiväkirja. Kirja on Morëinion Eldalótë-Orchaldorin hallussa.

III - Corvaginin kopio. Kirja on kolmesta huonoimmassa kunnossa. Se on sidottu vihertävänmustaan chagrin-nahkaan, selässä viisi kohoketta. Foliokokoinen, vasikannahkapergamentti. 138 sivua tekstiä. 2 tyhjää vapaalehteä sekä 1 nimiölehti, jossa kirjankopioijan merkki. Viimeinen sivu on tyhjä. Kieli: klassinen adûnaic, kirjasin umbarilainen minuskeli-tengwar. Nimiösivulla ”Lindefirion eli Kuolleiden laulu. Seitsemän sinettiä Näkymättömään Maailmaan. Kirjoittanut Bellakarin Eruhîn, Ylempien luvalla ja suostumuksella”. Kappale III on täynnä marginaaleihin tehtyjä muistiinpanoja. Kuusi sivua puuttuu. Kirja on kuulunut Minas Ithilin akatemian kirjaston kokoelmiin.





Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki