Creag Dhurga
Creag Dhurga pohjoisesta
Creag Dhurgan kukkulat pohjoisesta
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/CreagDhurga2.jpg)
Muinaisia luola-asumuksia
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/CreagDhurga3.jpg)
Creag Dhurgan hiidenkiviä
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/CreagDhurga4.jpg)
Luolamaalaus II ajalta
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/CreagDhurga5.jpg)
Näkymä hiidenkiukaan sisältä
Dol Caladir

Creag Dhurga


Creag Dhurga ("Kamalakapeikko", S. Aglon Maur) on nimi jonka Cardolanin mustainmaalaiset ovat antaneet keskisessä Minhiriathissa sijaitsevalle suurelle kukkulajonolle, niiden läpi kulkevalle vaaralliselle kulkuväylälle ja kukkuloilla sijaitsevalle muinaiselle palvontapaikalle. Vulkaanista alkuperää olevat teräväreunaiset rinteet ovat täynnä muinaisten laavavirtojen aiheuttamia kuruja ja veden pehmeään kalkkikiveen muovaamia luolia. Creag Dhurgassa sijaitsee Minhiriathin korkein kohta, Äijövuori. Historiallisesti Creag Dhurga on muodostanut Dol Caladirin ja Girithlinin kreivikuntien välisen luonnollisen rajan. Kuninkaantie vie Tuhkalinnasta Creag Dhurgan eteläpuolitse kahden vaikean kapeikon jälkeen Girithlinin maille.

Historia


Creag Dhurga on syntynyt joskus maailman aamuna, jolloin Valar taistelivat Keski-maasta. Maansisäiset tulet repivät maankuoren rikki ja työnsivät suuret kalkkikivimassat teräviksi kukkuloiksi, joita tuhansien vuosien eroosio on pikkuhiljaa pehmentänyt. Auringon ja kuun ajalla ne peittyivät tiheän puuston alle. Varjonalainen väki (S. Gwathuirim) asui siellä ja muovasi Creag Dhurgan luolia asuinpaikoikseen. Tarinoiden mukaan he pystyttivät myös aluetta ympäröivät lukuisat megaliitit. Monet luolat ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat suunnattomia maanalaisia verkostoja. Jossain Creag Dhurgan sydämessä virtaa myös maanalainen joki, joka tulee ulos kahdessa kohtaa Äijövuoren etelärinteellä, synnyttäen Mustanvirran (Mornsîr).

Kukkulat ovat herättäneet pelkoa satojen vuosien ajan, sillä ne liittyvät maan kadonneiden alkuperäisasukkaiden historiaan. Puolustaessaan metsiään Númenorin puunhakkaajaseurueita vastaan varjonalainen väki kävi viimeisen epätoivoisen taistelunsa Creag Dhurgassa, jossa he pitivät puoliaan Númenorin mahtia vastaan kolmen vuoden ajan. Taistelu oli erittäin raskas, eivätkä númenorilaiset halunneet koskaan palata Aglon Mauriin. Vain puhumattomat kivet, kammoa herättävät patsaat, selittämättömät maalaukset ja lukemattomat luolat jäivät todisteeksi vanhemman väen elämästä. Tarinoiden mukaan muinaisten jokien kovertamat luolat ulottuvat aina maailman pohjalle asti, Aliseen maailmaan, jonka kauhuja eivät ihmiset kykene edes ymmärtämään.

Kukkuloiden myöhempi käyttö


Creag Dhurgan syövereissä on aina lymyillyt peikkoja ja hiisiä, mutta Toisen pohjansodan jälkimainingeissa (III 1409-1411) sinne muutti kokonaisia Gramin vuoren hiisiheimoja, jotka ovat sittemmin levittäytyneet asumaan Äijövuoren länsipuolella oleville Tuhkamaille. Siitä lähtien Dol Caladirin kreivien kutsumustehtävänä oli Kamalakapeikkojen pitäminen avoinna ja turvallisina Cardolanin ihmisten kulkea. Ruton jälkeen liikenne Creag Dhurgan liepeillä alkoi vilkastua. Sotavaltiaaksi kutsuttu olento nousi hiisien ja ihmisten herraksi ja otti Äijövuoren asumuksekseen. Dol Caladirin kreivien maat perineet pohjanmiehet eivät ole olleet yhtä innokkaita tai menestyneitä sotatyössä, joka on sekä tuottamatonta että vaarallista. Ne, jotka ovat uskaltautuneet kulkemaan Kamalakapeikon tietä, kertovat, että vanhoilla kivikehillä poltetaan jälleen tulia ja hiidenkiukaissa asuu peikkoja.

Sotavaltias


Haltia vai kääpiö, mielipuoli vai tietäjä? Kukaan ei tiedä; aniharva on päässyt tapaamaan hänet henkilökohtaisesti. Hänen harmaa ja musta sotalippunsa on nähty liehuvan kaikkialla Minhiriathissa. Cardolanin viimeiset kreivit, Echorion Girithlin ja Hallas Tinarë ovat vannonneet hävittävänsä hänet, mutta tähän asti huonolla menestyksellä.




Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki