Baralin na Ram Galen
Rochben in the Royal Guard

Race Targil (Gondorian)
Profession Lvl 4 Warrior
Gifts & Geas -
Horse Peguiroch
Character Sheet Baralin chên Belegorn
Pictures
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/peguiroch2.jpg)
Peguiroch, Baralinin ratsu
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/Alagos.jpg)
Alagos-näytelmän ensipainoksen kansi
Anfalas

Baralin na Ram Galen

Katso myös: Valkoisen puun kaarti

Baralin Belegornin poika (s. 1633) on anfalasilainen kuninkaallisen kaartin asemies, kaksintaistelija, säveltäjä, laulaja ja näytelmäkirjailija.

Hän syntyi 6. Gwaeronia 1633 Rond Rhandirissa Anfalasissa köyhään säätyläisperheeseen. Baralinin isä Belegorn, maalaisaatelia mutta ammatiltaan lampaankasvattaja, kustansi pojan 7-vuotiaana opintielle. Pahaksi onneksi opettajaksi siunaantui ahdaskalloinen vanha änkyrä, jonka pedanttisuus ajoi Baralinin jo varhain vastustamaan kotiseutunsa ahtaita henkisiä ja aineellisia rajoja. Alunperin hän mieli lähteä veljiensä tavoin sotaväkeen, mutta vanhimman veljen kuolema 1645 lavantautiin sai isän estelevälle päälle.

1646 Belegorn möi tiluksensa Umb Estelwainissa köyhtymisen vuoksi. Maakaupan tuotolla hän lähetti nuorimmaisensa Osgiliathiin jatkamaan keskeytyneitä opintojaan. Alkupääoman lisäksi Baralin sai isältään lähinnä neuvoja miekan käyttöön ja naisten kaatamiseen. Nuorille aatelismiehille tarkoitetussa Hyarmendolin akatemiassa hänen rehtorinsa ei osoittautunut juuri Rond Rhandirin vitsanpaukuttajaa ymmärtäväisemmäksi ja sai myöhemmin esittää pääosaa Baralinin koomisessa näytelmässä "Tyhjät tynnyrit eli oppineiden veljeskunta". Opintojensa aikana hän tutustui kuitenkin nuoreen Artamir Rianiin, josta tuli Baralinin elinikäinen ystävä. Tähän aikaan Baralin liitti myös nimeensä "na Ram Galen" perheelleen kuuluvien maiden mukaan.

Anfalasin väki on tunnettu köyhyydestään, vaatimattomuudestaan ja itsepäisyydestään, joista kerrotaan Minas Anorissa asti lukuisia kaskuja. Näistä piirteistä Baralin on perinyt vain kaksi, vaikka hän esittääkin usein itse vaatimattomuutta. Tuon lampaistaan ja vihreistä kukkuloistaan kuulun provinssin, maustetun lammasmakkaran, hanhenmaksan ja armanjakin kotimaan tärkeimmät vientitavarat ovat puu, ongelmat ja köyhtyneet miekkamiehet. Tässäkin tapauksessa Baralin täyttää kaksi kolmesta. Anfalasin pojat ovat perinteisesti olleet sankoin joukoin edustettuna kaikissa Gondorin rykmenteissä, joten sotilasura tuntui Baralinistakin luontevimmalta. Artamir Rianin avulla hän sai suosituskirjeen kuninkaalliseen kaartiin. Vaikka Artamirista olikin vastenmielistä käyttää sukunimeään hyväkseen, hänellä ei ollut mitään sitä vastaan että se auttaisi hänen ystäviään.

Minas Anorissa Baralin liittyi nuorten keikarien ja aatelismiesten joukkoon, ja pian hän oppi pukeutumaan, käyttäytymään, huvittelemaan ja taistelemaan kuten hekin. Siitä huolimatta Baralin pysyi taipuvaisena pikantin vanhanaikaiseen käytökseen ja anfalasilaiseen sentimentaalisuuteen. Asetovereittensa mielestä Baralin oli hyväntuulinen ja vankkumaton onnettomuuksien edessä ja antelias ja avulias kun muut olivat hädässä. Hän ei suutu herkästi mutta on aidon anfalasilaiseen tapaan pitkävihainen, ja tulistuessaan häntä pitelemään tarvitaan neljä aikuista miestä.

Ratsumiehen vakanssi mainehikkaan autherdir Rúthionin komentamassa Valkoisen puun komppaniassa tiesi Baralinille sekä käyttörahoja että osallistumista Viisitoistavuotiseen sotaan. Baralin haavoittui kahdesti: 1658 hän sai osuman kevyen heittimen lyijykuulasta (se tuli omien puolelta) ja 1659 hän sai miekanpiston haradilaiselta ratsumieheltä Poros-joella. Tovereiden mukaan Baralin oli taistelussa "kuin itse Tulkas". Kun Sangahyandion saatiin vihdoin karkotettua pois Ithilienistä ei Tarondor enää jaksanut seurata sotatoimia vaan palasi takaisin uuteen pääkaupunkiinsa Minas Anoriin kaarteineen. Vartiopalveluksessa Baralinilla oli runsaasti aikaa jatkaa toista mieliharrastustaan, laulujen ja näytelmien rustaamista.

Aseharjoitusten välillä herra Gassendil Dunmardo antoi Baralinille opetusta kieliopissa ja kirjetyylissä. Baralin ansaitsi juomarahoja kirjoittamalla muiden puolesta. Ajan tavaan mukaan hän kirjoitti niin poliittisia kirjeitä kuin myös kirjeitä, joissa harjoiteltiin muodinmukaista korkeaa tyyliä. Tunnetuin hänen kirjeistään on Hwesta balanwe, jossa hän keskusteli eri puolueiden näkökulmasta siitä, mitä Castamirin liigalaisuus ja toisaalta kuninkaallisten politiikka oli maassa aiheuttanut. Hänen ensimmäinen näytelmänsä "Tyhjät tynnyrit eli oppineiden veljeskunta" (kirjoitettu 1656-57) aiheutti yleistä hilpeyttä. Baralinilla ei ollut varaa julkaista sitä, joten sitä kierrätettiin käsikirjoituksena. Seuraava näytelmä, taloudellisesti menestynyt ja vakavamielinen "Lûninvuon kuningas" julkaistiin Gassendil Dunmardon nimissä, katkera erehdys johon Baralin hyväuskoisena huijattiiin.

Baralin päätti jatkaa ajankohtaisten aiheiden parissa ja kirjoitti eksoottisen satiirin "Miranda Aranel, Harondorin ruhtinatar" (1664), jatkaen näin kunniakasta perinnettään kirjoittaa lauluja ja kertomuksia vain todellisista ihmisistä, ei koskaan itse keksimistään. Muutamat mehevimmistä juonenkäänteistä muotoutuivat useamman laergaladrinilaisen jälkeen Etelän risti -nimisessä ravintolassa Linhirissä. Näytelmä tuotti sievoisen kukkaron kultaa, joka Baralin hukkasi yhdessä Artamirin ja Caranor Agarinnan kanssa Osgiliathin Kievari Kruunussa. Suuren suosion vuoksi Baralin kirjoitti nopeassa tahdissa myös jatko-osan "Alagos" sekä komedian "Kaksi nuorta pelargirilaista". Oppineissa piireissä Baralinia ei ole ylistetty. Kriitikot ja tilaajat arvostavat enemmän klassisia ihanteita noudattavaa Minas Ithilin koulukuntaa.

Menestyksestä ja orastavasta maineesta huolimatta viheliäinen köyhyys ei siis ole jättänyt Baralinia, joka kuitenkin peittelee sitä lahjakkaasti ja on valmis tapansa mukaan kaksintaisteluun kenen tahansa kanssa, joka väittää ettei hänellä olisi varaa ostaa vaikka Anárionin tornia (tai että hänen klyyvarinsa on kuin Anárionin torni). Nenänsä ohella Baralin on helppo tunnistaa suuresta koostaan ja kantavasta äänestään. Kansansa tapaan hänellä on tummat silmät ja kihartuva tumma tukka, jonka hän antaa kasvaa pitkänä.

OMAISUUS


Baralinin ratsu Peguiroch eli Täplä on kotoisin samoilta Pinnath Gelinin kukkuloilta kuin mies itsekin. Se on massiivisen kokoinen kylmäverinen ruunikonkimo tamma, hyväluontoinen, vahvajalkainen ja rauhallinen ratsu. Peguiroch on oikea kaurasyöppö ja yksi syypää isäntänsä jatkuvaan köyhyyteen.

TUOTANTO

"Hwesta balanwe" (1655). Kirje jossa Baralin eri puolueiden suulla pohdiskelee valaliittolaisten ja kuninkaallisten politiikan seuraamuksista Gondorissa.
"Tyhjät tynnyrit eli oppineiden veljeskunta" (1656). Minas Ithiliin sijoittuva lyhyt komedia oppimestareista väittelemässä mitä järjettömämmistä asioista.
"Lûninvuon kuningas" (1659). Mukaelma Adanelin tarusta ja Athrabeth Finrod ah Andrethista. Julkaistu Gassendil Dunmardon nimissä, sai suuren suosion.
"Fastitocalon" (1660) Allegorinen sonetti merimiehistä jotka tekevät majansa jättiläiskilpikonnan päälle. Perustuu vanhaan kansansatuun.
"Miranda Aranel, Harondorin ruhtinatar" (1664). Ajankohtainen seikkailunäytelmä, joka on saanut innoituksensa Túrelio Sindacollon sonetista sekä Pelargirissa liikkuneistas tarinoista.
"Kaksi nuorta pelargirilaista" (1664). Komedia kahdesta pelargirilaisesta aatelisesta, jotka rakastuvat toistensa serkkuihin.
"Alagos" (1664). Eteläisille merille sijoittuva prologi Harondorin ruhtinattarelle, jossa esiintyy myös kapteeni Ormond.

Työn alla:
"Herumor ja Fuinur, tragedia kolmessa osassa. Historiallinen suurteos joka kertoo petoksesta, intohimosta, politiikasta ja rakkaudesta Viimeisen Liiton sodan aikoihin.
"Turambar ja Foalókë". Keskeneräinen alliteroiva runo klassisesta aiheesta.
"Neithan". Tragedia Ornendilin viime hetkistä ja Morthondin Orodrethin epätoivosta.

PERHE

Belegorn Baralinin poika, isä
Cerinna Doldorth, äiti
Belegorn nuorempi (1626-1645).
Baimeldir chên Belegorn, (1629- ). Kuninkaallisen armeijan jalkamies Muindor Therynin komppaniassa Poros-joella.
Baralin na Ram Galen (1633- )



Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki