Artamir (Arodion) Rian
Rochben iaur in the Royal Guard

Race Dúnadan (Gondorian)
Profession Lvl 3 Warrior
Gifts & Geas True blood
Horse Aradhel
Character Sheet Artamir Rian
Family tree
Maternal and paternal ancestors
Pictures
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/Artamir1.jpg)
Artamir ja Silaniel Olossë Morvegil.
Alkuperäinen maalaus: Anke-Katrin Eißman
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/aradhel2.jpg)
Aradhel, Artamirin ratsu
 (image: http://wiki.lindefirion.net/images/Artamir4.jpg)
Artamir ja Lúthien
Gondor

Artamir Rian

Katso myös: Valkoisen puun kaarti

Artamir Rian (s. 1638) on Valkoisen puun kaartin kornetti, ratsumies, seikkailija ja kaksintaistelija.
Miten ihmeessä päädyin jakamaan huoneeni Baralin Belegornin pojan kanssa? Olin silloin kaukana täysi-ikäisyydestä, täynnä ylpeyttä ja tarmoa. Tapasin hänet ensi kerran Hyarmendolin akatemiassa. Olin myöhässä tunnilta. Puristaen läksyksi annettuja kirjakääröjä tiukasti kainalossani riensin kohti luokkaa mutta iskeydyinkin päätäpahkaa itseäni vanhempaan suurikokoiseen poikaan, ja paperimme levisivät törmäyksen voimasta ympäri lattioita.

"Tirio! Katsopa eteesi, senkin peijooni."
"Suilannon achen, anteeksi mutta minulla on kiire."
"En ole eläissäni kuullut kehnompaa anteeksipyyntöä."
Se oli kysymys, ei toteamus. Myöhemmin opin että anfalasilaiseen puheenparteen kuului esittää kaikki asiat epäsuorasti. Baralin kaappasi minut käsikoukkuun. Yritin pyristellä vastaan ja muotoilla anteeksipyyntöni sindariksi tälle ylpeälle nuorelle miehelle niin hyvin kuin osasin: Goheno nin, peditham hi sui vellyn? Vääntäytyessäni tervehdysasentoon tulin kuitenkin talloneeksi mutaisilla saappaillani hänen kirjakääröjensä päälle. Käsirysyhän siitä olisi seurannut, jos kummallakaan meistä olisi ollut aikaa, mutta päätimme lopulta siirtää riidan tuonnemmaksi - tarkkaan ottaen Tol Gilthonielin puistoon, kahdeksannelle tunnille.
Kohtasimme illan suussa rämettyneessä puistossa Estën rotundan takana. Kumpikaan ei ollut kovin halukas purkamaan vihassa sanottuja sanoja. Punnitsin mahdollisuuksiani itseäni vanhempaa ja suurikokoisempaa poikaa vastaan. Olin kuitenkin jo ehtinyt palvelella kadettina Usvaneidolla ja saanut kokemusta aseleikeistä itse teossa; lisäksi olin todennäköisesti ketterämpi ja varmasti nopeampi. Uskoin päihittäväni romuluisen kirjatoukan käden käänteessä.
Paljastimme terämme. Suunnittelin antavani hänen tehdä ensimmäisen liikkeen ja pistäväni häntä sitten takaisin. Mutta poika selvästi luki aikeeni kasvoiltani, harhautti minut vasempaan ja miltei löi minut samantien Iorvegilin ensimmäisellä vastaiskulla. Ryhdistäydyin ja kävin hyökkäykseen, tein avornaithin ja jatkoin siitä Rúthionin opein, kuten minua oli harjaannutettu. Mutta Baralin vastasi Dol Angrenin puolustuksella, ja olimme taas matissa.

"Olet nopea kokoiseksesi."
"Kiitos. Isäni opetuksia."
"Isäkö opetti sinut myös miekkailemaan?"
"Ainoa opetus, jonka häneltä sain!"

Baralin kävi hyökkäykseen ja ryntäsi päälleni joko Raugnaithin tai Iorvegilin tyylillä, johon oli sekoitettu hieman Dol Angrenia - en ole varma, olinhan miekkailussa vasta oppilas. Juoksin pakoon ja loikkasin raunioituneen paviljongin päälle. Baralin tuli perässä varmoin askelin. Onnistuin naarmuttamaan hänen nuttuaan, mutta hän heitti hiekkaa silmilleni ja kampitti minut villiintyneeseen orapihlajaan niin että miekkani kirposi kädestäni. Baralin ojensi kätensä hymyillen leveästi. Seuraavana päivänä emme menneet luennolle vaan Glórienin Piirakkapuotiin, jossa lopullisesti sovimme erimielisyytemme hanhenmaksapasteijoilla ja mausteviinillä.


Kuten kaikki Minas Anorissa tietävät, nuori Artamir on Kuninkaallisen laivaston lippueamiraalin Findamir Rianin pojanpoika. Artamirin vanhemmat kuolivat Mustaan Ruttoon pian hänen syntymänsä jälkeen. Isoisä on toiminut pojan kasvattajana ja uratuupparina: nuorimies on ylennyt niin nopeasti kuin se lain mukaan vain on mahdollista. Hän on käynyt kaksi vuotta merikoulua ja ollut vuoden kadettina gondorilaisella kaapparilaivalla, myöhemmin maineeseen nousseen seikkailijan Ormond Raudfêrnin Usvaneidolla. Sen jälkeen hänelle ehdotettiin erään kovaonnisen rannikkolaivaston sluupin päällikkyyttä, mutta Artamir onnistui kieltäytymään kunniasta ja haki palvelukseen Kuninkaalliseen armeijaan.

Herra Rúthion muistaa ottaneensa pojan suojiinsa Valkoisen puun komppaniaan 18-vuotiaana, nuorimpana pyrkineistä. Neljän vuoden vähimmäispalvelusajan ja erinäisten suosituskirjeiden jälkeen hänet on jo ehditty nimittää kornetiksi. Nuoresta iästään huolimatta Artamir on osoittautunut taitavaksi ratsastajaksi ja tulevansa erittäin hyvin toimeen hevosten kanssa.

Koska nuorella herralla on periaatteessa sukunsa rajaton luotto käytettävänään, Artamir on tehnyt omillaan pärjäämisestä kunnia-asian, vaikka se tarkoittaisi sitä että hän joutuu välillä palvelijan puutteessa parsimaan omat silkkisukkansa. Tavaton ylpeys mutta myös uskollisuus ystäviä kohtaan ovat hänen paheensa ja hyveensä. Miekanmittelössä Artamir kokemattomuudestaan huolimatta pärjää tovereilleen.

Artamirin ratsu on Aradhel, ”kuninkaan kauhu”, mustanvoikko ori joka on tunnettu vaikean luonteensa lisäksi siitä että se on heittänyt Tarondorin selästään. Kuninkaan vihan ansainnut ori oli joutua makkaratehtaalle, ellei sattuma, Artamirin myötätunto ja isoisän rahat olisivat koituneet sen pelastukseksi. Aradhelilla on tumma peitinkarva ja jouhet, mutta korvien sisäpinta on keltainen. Lisäksi Aradhelilla on hevoselle erittäin harvinaiset vaaleat, siniset silmät. Näiden ominaisuuksien vuoksi hevosesta liikkuu kaartissa kasku, että se on erään Tarondorin teloituttaman ithilieniläisen dúnadan-miehen jälleensyntymä. Aredheliin suhtaudutaan tietyllä taikauskoisuudella. Se ei anna kenenkään muun kuin Artamirin ratsastaa itsellään.



Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki